Nukkapallo

Pahoittelen tällaista melkein-haamuilua. Huomasin että puuttuu namiskuukkeleita sivupalkista. Ovat nyt paikoillaan. Olen neulonutkin, Viher… öö, Mustavaara on neulomisten osalta tehty, mutta viimeistelyt puuttuvat, kun pikkulapsiperheessä on suorastaan mahdotonta toisinaan löytää häiriötöntä ompeluaikaa. Ei nääs hotsita ajatus, että kaksivuotias pyörremyrsky tättähäärä tulee painelemaan poljinta juuri silloin kun sormeni ovat häsläämässä neulan lähellä. Steeking on siis Mustavaarasta tekemättä, sitten se olisi valmis!

Termiitille tein kirjoneulepipon mustasta Nallesta ja vaaleansinisestä Woolista, ja Smartista lapaset lovikoiden tapaan, tosin kirjailuja poika hyljeksi ajatuksenakin, niin jätin mieluusti tekemättä. En mitenkään erityisesti rakasta mitään valmiin neuleen koristelujen tekemisiä. Miehen tuttavaperheessä on odottaja, ja sinne neuloin ohimennen pikkuruiset vauvan villasukat.

Startiittikin on äitynyt pahaksi, en kehtaa edes kertoa mitä kaikkea on puikoille vaivihkaa hiipinyt. Puikkoja on myös hiipinyt, pitsi-Addipyöröjä tilasin parit ja petyin; muuten kuin tavalliset Addi-pyöröt, mutta vähän terävämpi kärki, mutta häviää silti terävyydessä kirkkaasti Optionseille. Sinänsä tarpeeton ostos. Sitäkin käyttökelpoisempia olivat Knitpicksin lyhyet metalliset sukkapuikot (joissa välikoot mukana) 2,00-3,25mm, sekä Chibi-pötkylä. Raukat ovat joutuneet heti tulokasaikanaan ankaraan työhön.

Kamera uikuttaa virranvähyyttä, ja akut ovat vanhuuttaan jo kehnot eli eivät enää pidä lataustaan kuin päivän, vaikkei kuvaisikaan. Eli ei se keksintö siis tietenkään nyt palvele. Ynnä muita seliseliselityksiä - ensi kerralla tehdyistä ja saaduista kuvia, kunhan saan niitä joskus otettua.

No ei tämä postaus järin haamuiluksi näköjään jäänytkään. En näköjään osaa lopettaa, kun rupean kirjoittamaan.

Ja hei. Lankahamsterikuukausi alkoi, kesti ja loppui, mutten ole vieläkään ostanut lisää lankaa! Muutamia keriä olen saanut kyllä, ja ne ovatkin sitten ihanaisia lisiä ennestään liian turpeaan varastoon. Sitten kun joku ne kaikki vielä neuloisikin.

Edit: Itselle muistiin: Sisu Fantacy -sukkiin kului 60g lankaa.

Lankahamstraajien dieettikuukausi alkoi. Mukana ollaan, eikä kukaan varmaan ylläty siitä. Inventaariota en ole tehnyt, mutta lankakeriä pursuilee joka hyllystä ja nurkasta, ja noita lankakauppojen ostoskasseja ajelehtii siellä täällä.

Tammikuussa ostin reilun kilon Novitan Mamboa, jotta saisin neulaistua Tikrun Vihervaaran itselleni. Kerrankin valmis neulemalli, johon ihastuin heti, kerrankin jotain paksua, selkeästi neulottua ja näyttävää, eikä silti feminiiniä piperrystä! Ehdin juuri ajoissa printtaamaan värivammaisella printterillä ohjeen, kun Tikru jo sen sulkikin, koska ohje ilmestyy loppukesästä Vogue Knittingissä. Onnea Tikru onnenpotkusta, upea juttu! Puikko-ongelmiakin olen potenut, koska sopivia tuolle langalle ei tahdo löytyä kotoa. 

Päätin lopulta säästää työn hamsterikuuhun, koska paksulla langalla ehkä jopa minä saan neuletakin kuukaudessa valmiiksi. Sitä nyt sitten väännetään, vartalo-osa on neulottu, ja aika vääntämistä onkin kun Mambo on aika luonnikasta lankaa ja hihoihin käytän muovisia (hrrrhrhrrrr) puikkoja, Mambossa kun on itsessäänkin akryylia. Tulee kyllä hurjan lämmin ja paksu neuletakki, mutta sitäpä oli tarkoituskin. 

Välipalatyönä tuli neulottua Termiitille Sisu Fantacysta ohuet villasukat, ja kerrankin auringon näyttäytyessä singahdin heti kuvaamaan. Lanka yllätti, se oli kerällä ihan random-pätkävärjätyn oloista ja luulin siitä tulevan tummempaa jälkeä. Jokin epämääräinen aika vaaleasävyinen raitaraportti siitä kuitenkin kuoriutui, enkä tosiaan ruvennut kohdistamaan. Sisu oli ilahduttava uusi lankatuttavuus, sitä ostanen jatkossa pienten sukkiin. Villavampaa kuin tiiviit Regiat.

Ja sen auringon jälkeen tuli hetkeksi talvikin! Tänään silkasta innosta pyöräytimme Piiperoisen kanssa pihalle lumilyhdyn, toisin sanoen Piiperoinen katseli parivuotiaan tyylillä tumput suorina nuhanenää niiskuttaen kun äiti tohelsi, eikun siis oli luova ja tarmokas.

Edes pari oikeaa talvipäivää, niin alkaa jo tuntua, että nyt on kevään lupa tulla eikä jää enää harmittamaan!

Makuasiasta avaan suuni ja varmaan teen monen mielestä erittäin väärin, mutta multa taitaa puuttua joku geeni, kun tökkii niin runsaasti. Blogeihin putkahtelee naiiveja hahmoja, kuoseja, pastellivärejä ja iloisia patjaraitoja. Ja ällöttäviä pilkkuja ja ties mitä. Kaikessa selitetään, että Tämä On Tildaa. Askartelin ystävälle tällaisen, se on Tilda-härdelli. Teinpä tytöille tuommoisen, eikö olekin kaunis Tilda-hörsöke.

Mitä ihmettä? Mitä ne ovat? Jotain taidetta jota mä en ymmärrä? Vai käyttöesineitä? Mikä käyttötarkoitus on hellyttävän värisestä patjaraitakankaasta tehdyllä pehmosydämellä? Menee yli hilseen ja tulee korvista.

Syksy on ollut raskas eikä vuodenvaihde sen helpompi, lähipiirissä isoa murhetta ja itsellä voimat loppui. Neulojien irc-yhteisö on uskomattoman kärsivällisesti jaksanut synkkiä sanojani ja marinoitani, ollut tukena ja lohtuna. Olen jo siitä paljolti kiitollisuudenvelassa, toivottavasti pystyn olemaan vastavuoroisesti sen arvoinen.

Kunnes sitten viime lauantaina koin todellisen yllätyksen.

Mies alkoi aamusta virnuilla tietäväisesti ja käski pakkaamaan sen verran että pärjään yön yli. Tein työtä käskettyä kummastellen, että mihin nyt on tarkoitus lähteä. Puolen päivän aikaan soi ovikello, ja yllätyksekseni siellä seisoi Villasatu. Kehotti ottamaan mukavaa neulottavaa ja hyvää lukemista.

Olin aivan ällistynyt. Sain kuulla, että olin ansainnut rentoutushetken. Ystävät olivat keränneet yhteistuumin summan, jolla mulle oli järjestetty miniloma Siuntion kylpylässä (nyk. Siuntion hyvinvointikeskus).

Olen häkeltynyt. Oli luksusta olla aivan yksin ja hetken vain itselleen. Mulle oli maksettu huoneen lisäksi ruuat, 50min hieronta ja turvekylpy (joka oli aivan ihana!) Lisäksi kävin ihan omia aikojani uimassa ja saunassa, neuloin ja töllötin telkkaria kenenkään keskeyttämättä - kerrankin! Illalla istuin paikan ravintolassa virnuilemassa karmeille karaokesuorituksille hyvää olutta hörppien. Joku hassu pariskunta suostui pelikaveriksi, kun löysin alakerrasta
biljardipöydän. Ja aamulla heräsin ihan rauhassa ja marssin valmiiseen pöytään syömään aamiaista.

Voi onnea, olin tosiaan sen tarpeessa, enää olisi keksittävä miten voisin noita ystäviä kiittää kylliksi! KIITOS teille jotka olitte juonessa mukana, ette arvaakaan miten ihana yllätys oli ja miten hyvää teki! Olette ihan korvaamattoman kultaisia!

Muutama hassu neulekin on tullut tehtyä. Ittellä on ollut runsaasti ääreisosien lämmitysvajetta, ja kauan palvelleen fleecepiponkin hävitin jonnekin. Teetee Primavera muotoutui uudeksi. Malli on omasta päästä (kuinka muutenkaan), ja pipo on pehmoinen, juuri tarpeeksi syvä, että iänikuinen ponnari mahtuu. Kului 70g.

Näpit paleli. zeska teki parahiksi Ullaan Päivyt-sormikkaiden ohjeen, jonka väsäsin ilman kirjoneuletta, ja harvemmalla tiheydellä. Täydelliset. Kerrankin omaan käteen (lue: lapioon) sopivat sormikkaat! Lanka on Regian kaunista kaakaojauheenruskeaa 4-säikeistä perussukkalankaa. Sitä meni 60g.

Ihkaensimmäisen pitsihuivini sain valmiiksi myös, eli ihmeiden aika ei ole ohi. Flower Basket Shawl esittäytyy:

Lanka: Wetterhoff Sivilla, 2 vyyhtiä, yhteensä 105g. Mulla on noi Wetterhoffin vyyhdit painaneet aina enemmän kuin vyötteessä on ilmoitettu.

Siitä tuli kovin kaunis, joskin hiukan pienehköksi jäi. Olisiko niskasta kärkeen 70-80cm ja siipiväli 140cm? Kyllä se hartiahuivista tai kaulahuivista menee. Mun herkkänahkaa jopa tuo Sivilla pistelee, eli täytyy miettiä kenelle tuo olisi mieluinen lahja.

Neiti Tirppanenkin on kehdannut kasvaa. Edelliset pirteän raidalliset villasukat jäivät pieniksi, joten tein uudet. Regia Crazy Coloria meni 40g.

Aika hyvin tän vuoden alkuun. Tavoitteena olis tosiaan tänä vuonna pitää kirjaa paljonko on varastoja kulutettu, ja välttää uuden ostamista. Pitäkää peukkuja.

Oikein mainiota uutta vuotta 2008 kaikille!

Tällä kertaa ilman kuvia, koskapa en ole niitä valmistuneista jutuista vielä saanut otettua.

Ja iso PUUUH. Olipa suoritus olla viisi päivää joululomalla perheen kanssa reissussa. Vannon, että tämä oli viimeinen joulu, kun käymme molemmat anoppilat, niin raskasta on lyhyessä ajassa matkustaa muutamat sadat kilometrit lasten kanssa.Toiveikkaasti otin kuitenkin neuleita mukaan.

Termiitti tarvitsi uuden kaulurin, Termiitin isä näes oli vahingossa heittänyt pojan TeeTee Primaverasta tehdyn kaulurin 60 asteen pesuun muun kirjopyykin sekaan. No, tiedän nyt, että Primavera kutistuu 60 asteessa aika ärhäkästi. Termiitin isää kuulemma nauratti kovasti, kun koneesta tuli ulos aivan minipieni kauluri. Mua ei jostain syystä naurattanut.

Löysin onneksi vanhaa Bambinoa jota Termiitin kaula sietää, ja neulaisin uuden. Ohjeena oli jälleen kerran pörrön Esikko-kauluri, silmukoita vain lisäsin vähän enemmän. Ensimmäisenä lomailtana ehdin viimeistellä aloittamani kaulurin tekemällä siihen peräti 4krs ja päättelyn. Kuvaa siitä ei ole, se pääsi heti käyttöön.

Siihen ne joulunpyhien neulomiset kuitenkin jäivät. Sairastellessa on mennyt sekä joulunalusviikko (flunssa), joulu (viisaudenhammas tulehtui) että välipäivät ja uusivuosi (vatsatauti). Jaksaessani tartuin uutena vuotena neuleisiin ja Flower Basket Shawl valmistui. Lankahan toki loppui kesken, kun päättelykerrosta olisi ollut kolmasosa jäljellä. Siihen toi pelastuksen ohuempi saman firman samanvärinen lanka, josta kaksinkertaisena sain kehitettyä korvaavan päättelylangan. Kuvia sitten, kun tuo kurttukasa on pingotettu, juuri nyt siinä ei ole mitään nähtävää.

Edellisen postauksen lastenasusteurakasta muuten vielä: Termiitti tuhosi jo nuo kirjoneule-pääkallolapaset, eivät ne kauaa kestäneet. Niissä on mojova reikä toisen lapasen kämmenessä ja toisen kärki pahasti rispaantunut. Piiperoisen siniset kukkakoristeiset lapaset joutuivat pesukoneeseen ja jäivät pieniksi. Vihreä kauluri tosiaan oli se jonka eksä pyykkäsi pilalle. Ja niin edelleen… Mistähän teräsvillasta lapsille pitäis tehdä neuleet, että ne ei ois heti päreinä…

Jaa, on sitä muutakin tehty. Ennen joulua sain tehtyä miehelle seiskaveikasta raitavillasukat, perusjuttua siis. Tosin kärjestä kasialoitetut, tiimalasikantapäällä jossa lisätty ensin silmukoita jotta nilkka saa väljyyttä jne. Saaja on kovin tyytyväinen, mutta saa nähdä miten tuo Novitan nykylaatu tällä kertaa suoriutuu, kun kyseessä on tuo sukankuluttajien kruunaamaton kuningas. Mies kun saa sukkia rikki nopeammin kuin ehtii uusia ostaa.

Ja taisi Piiperoiselle valmistua talvihattu. Sekin pitäisi kastella ja kuosittaa ja vuorittaa ja kuvatakin ja… äh. No, kuva sitten kun on näytettävää. Muutaman vaakatilkunkin olen näköjään automatkoilla tehnyt. Ehkei neulevuosi 2007 ollutkaan niin hiljaiseloa kuin kuvittelin.

Olen sikapossurontti, ja teen periaatteistani huolimatta kurjan uudenvuoden-periaatepäätöksen… Jotkuthan sanovat niitä lupauksiksi. Lupaan, että pyrin tänä vuonna hillitsemään lankojen varastoitumista, ja neulomaan varastosta niin paljon kuin mahdollista, mutta jos työ ehdottomasti sitä vaatii, ostan siihen uutta. Jaa mikäkö siinä kurjaa on? No se, ettei se sido mihinkään! Äkkiäkö kehitän Välttämättömän Tarpeen neuleelle johon sopii vain jokin sellainen lanka jota mulla ei tietenkään ole. Simple as that. Periaatepäätös sitä paitsi kuulostaa paljon hienommalta kuin lupaus… *byrokraattitärkeil*

Mitä pikkulapsiperheellinen neuloja tekee syksyn ekoilla kylmillä kauhealla kiireellä?

Minilapaset. Peruslapanen peukalokiilalla ja pidennetyllä resorilla. Näyttivät yksivärisinä kaipaavan jotain, joten kiroilin hetken kirjoessani (villalangalla!) epämääräiset jääkukantapaiset kämmenselkiin. Jääkukka tosin olisi kuusisakarainen… no, lapsi ei ole kyseenalaistanut asiaa. Lanka Meeriltä saatua ihanaista vuosikerta-merinoWoolia.

Lisää pieniä lapasia ja Piiperoisen kauluri. Lapasissa roosa lanka on muinaista Novitan Merinoa, jonka lopettaminen harmittaa vieläkin. Joku kun viel langat päättelis. Kauluri on Ullan Esikko- ja Unikko-kaulureiden ohjeita mukaillen tehty, tiiviimpään neulottu kylläkin jotta sopii noinkaksivuotiaalle. Pidensin rinnan puolelta vielä reilusti. Jotain tarvinnee reunaan tehdä, se jäi rumaksi. Ai lankako? No sitä Meeriltä saatua sinisävykokoelman merinoWoolia.

Kauluri esikoiselle, siitä jo mainitusta Ullan ohjeesta Esikon silmukoilla. Lanka TeeTee Primavera, jota kahmin hullunkiilto silmissäni Kiseleffin talon Sypressistä pari viikkoa sitten, kun muutama neuloja sai ylipuhuttua mut lankakauppaan retkahdusretkelle. Aivan ihana uusi pehmeä lankatuttavuus, mitä nyt hiukan pidossa vanuttuu ja menettää ryhtiään. Tosin mitäpä ei Termiitti tuhoaisi, ja käyttöön nuo on tarkoitettu.

Lisäksi pari pipoa, vasemman puoleista käytetty päivittäin pari viikkoa ja etualalla oleva on tänään valmistunut iskemätön versio. Lankana - no arvatkaapa mitä sorttia. Juu, sitä merinoWoolia.

Kirjoneuleharjoitelma onnistui siedettävästi. Olen tasan kerran neulonut kirjoneuletta johonkin niin että siitä on tullut muutakin kuin lannistava mallitilkku. Tuli nimittäin kirjoneuleraita lapaseen, ja sille lapaselle ei koskaan kukaan tehnyt paria… Siitäkin kerrasta on jo viitisentoista vuotta.

Nyt iski vimma. Kähmäisin häpeilemättä Novitan syksyn 2007 lehdestä jonkin pääkallokuvion ruutupiirroksen, ja loput sävelsin itse. Lanka on Gjestalin Maijaa, koko n. 8-9-vuotiaan, mutta vähän reilumpi leveydestä. Termiitti täytti kylläkin vastikään 6v… Ruvenneeko isona ojankaivajaksi, edellytykset on luonnostaan. Ei tarvitse edes lapiota noiden kourien lisäksi!

Näiden lisäksi ehdin vielä yhdet lapaset tehdä, mutta niistä en ehtinyt edes kuvaa saada, kun Termiitti jo pyöritti ne ulkona hiekassa ja kurassa, ja jossain aikavälissä kerkesi puhkoa mojovan reiän toisen kämmenpuolelle. Roskiin, mokomat, ehti niin purkaantua etten rupea parsimaan. Jaa niiden lapasten lanka? No sininen merinoWool! Yllättyneitä olivat: -

No niin. Kamerasta oli toki akut loppu kun piti kuvata. Kännikkä toimitti kameran virkaa. Selittää siis kuvien “laadun”.

Neuloin Piiperoiselle Regian raitalangasta villasukat. Neiti oli pakko kahlita syöttötuoliin, että kuvaan olisi saanut jotain muutakin kuin vilauksen sumuista viuhtovaa pikkulapsenraajaa. Tuo ei pysy paikoillaan ellei sidota kiinni.

Novita Bambu taipui korvaläppämyssyksi. Ohje on ihan hilseestä revitty, jossain vanhassa korvaläppämyssyssä näin tuollaisen pitsiraitaidean ja aloin sitten siitä neuloa omalla ohjeella. Ihana pehmomyssykkä tuli, nauhatkin i-cordia, eivät raavi tai hankaa. Kavennuksiin tuli kyllä sävellettyä jotakin ihan progea.

Tein sitten toisenkin, kun oli niin kiva tehdä. Perusmalli klassisella sädekavennuksella. Oppikirjojen mukaan kasvavalle peruslapselle perus-oppikirja-korvaläppämyssy. Ilme ei olekaan sitten niin perusnaama.

On mulla miesmannekiinikin:

Pahoittelut arvontavoittajille, kaiken kiireen keskellä en ole ehtinyt postiin saadakseni pikku palkintopaketit maailmalle. Jospa jo huomenna! Armas lähipostimme nääsen palvelee myös lauantaisin. Se onkin ainoita asioita, joka tässä kylässä palvelee riittävin aukioloajoin.

Työn alla on apinoi… öö, ipanoiden villasukat ja lapaset. Meeri luopui ilolla sinisävyisistä Novitan Wooleistaan - lankaa ajalta, jolloin Novita vielä teki oikeasti sitä korkealuokkaista kotimaista lankaa, jota nykyään esiintyy vain Novitan mainoslauseissa. Tänä talvena meidän lapset kulkee siis jalat ja kädet sinisinä pihalla pakkasessa. Lapsraukat.

No niin. Mies onnettarena arpoi unixin random-toiminnolla numerot. Piiperoinen toimi Virallisena Valvojana (lue: häiritsi toimitusta). Satunnaisen palkinnon voittaja on AnneM!

Tasaluvun 9000 bongaajia ilmoittautui kaksi, mikä on kyllä aika hassua. SiteMeter toki varmaan osaisi kertoa, miksi, mutta päätin valita näistäkin arvalla. Haka, sinulle on tulossa pieni yllärivoitto.

Hauskinta/oudointa neulomistilannetta mietin pitkään. Koin mainitsema Prisman kassajono kuulosti jokseenkin absurdilta, mutta kyllä se silti vei voiton, kun Krista kertoi neuloneensa liikennevaloissa punaisen vaihtumista odotellessa sekä saunassa! Onnea Kristalle, voitit!

Jätän vielä mahdollista blogikommenttia, taikka jos ehditte itse bongaamaan sitä ennen tämän postauksen, laittakaapa postia osoitteeseen elina piste huhtanen ät gmail piste com.

Noin, kesäloma vietetty, ja edellisen postauksen arvonnan osallistumisaika loppui lauantaina. Tänään onnetar nostaa hatusta pari osumaa karvaisilla käsillään (ajattelin värvätä Miehen onnettareksi). Sitten täytyykin pähkiä mikä noista on erikoisin paikka neuloa, monta hauskaa vastausta tullut.

Täytyypä se omakin kertoa. Muutoin neulon lähinnä sohvalla (mistä sitten sellainen löytyykin), autossa, ja niin edelleen, mutta fifi2 edistyi aikanaan todella monessa paikassa. Neuloin sitä parvekkeella, anoppilan pihapaviljongissa sadetta pitäessäni, neuvola-aikaa odotellessani, sokerirasituskokeen aikana labrassa, ja lopulta jopa Piiperoisen synnytyksessä alkuvaiheessa. Kiikkustuoli oli kaveri.

Kätilö katsoi kyllä pitkään huoneeseen tullessaan ja parahti “kuules rouva synnyttäjä, mitä sä oikein touhuat!” Taisi kätilöllä olla itsellään vain koulutuntien pakollisia villasukankantapäitä neulekokemuksena, kun ei meinannut uskoa että se rentouttaa ja edesauttaa keskittymistä huomattavasti. No, myönnetään, piti se neulomus hetkeksi laskea käsistä kun supistus hyökkäsi.

Lomaviikolla on syntynyt jopa jotain valmistakin. Piiperoinen sai kaksi myssyä, jotka laitan näytille jahka ehdin kuvaamaan. Pieniä villasukkia ja lapasia täytyy tehdä, ja missähän välissä sitä kaikkea muutakin sitten…

Edit: Unohtui mainita päivä, johon mennessä voi kommentoida tähän. 25.8. asti on siis aikaa!

Neuleita soljuu puikoilla, valmista ei ole toistaiseksi. Olen hurahtanut pitsihuiveihin, ne ovat niin herkullisia tehdä, vaikka jotain masokismia tämä taas on, kun 3mm puikoilla väännän Lehmus-huivia… Eihän se tule valmiiksi KOSKAAN!

Tarkoitus olisi saada töihin syksyksi ja talveksi niskan ja hartioiden lämmittäjä, mutta ehdin jäätyä kalikaksi vielä monta kertaa, ennen kuin tuosta huivista siihen on. Ellen sitten ripusta sitä niskaani puikkoineen ja lankakerineen keskeneräisenä. Saattaisivat kanssanörtit ympärillä tehdä jotain lopullisia johtopäätöksiä mielentilastani.

Perustin Nukkapallon 23.7. 2005. Siitä on hiukan yli kaksi vuotta, joten blogi on parhaan taaperoiän loppusuoralla. Seuraavan vuoden kesäkuussa asetin laskurin, joka on siitä asti pitänyt lukua blogivierailuista. Kiitos kaikille tähänastisille kävijöille ja uskollisille lukijoille!

Nukkapallo on vaihtanut webhostausta pariin kertaan, mutta nykyiseen kotiinsa se on tullut jäädäkseen. Ilokseni olen huomannut, että laskuri lähestyy kymppitonnia kovaa vauhtia! Tämän kunniaksi julistan alkaneeksi arvonnan. Lukijani, jätä kommentti:

- Kerro mikä on kummallisin paikka tai tilanne, jossa olet neulonut
- Jätä nimimerkkisi ja mieluusti myös blogisi osoite

Osallistuneiden kesken arvotaan parhaalle vastaukselle pehmeä ja mukava ylläripaketti, ja toinen samanlainen kaikkien vastanneiden kesken.

Pikkuinen ylläripaketti myös sille, joka bongaa tasaluvun 9000!

Muistathan, että pieni rekisteröitymistoimenpide tarvitaan, jotta kommentin voi jättää. Tämä kommenttispämmin ehkäisemiseksi. Tarvitset voimassaolevan sähköpostiosoitteen rekisteröitymistä varten.

Tämä oli hauska meemi. Nappasin empty spaces’ista.

Miten sanoisin:

1.Siskoni punainen mekko mahtuu myös minulle.
- Mun systerin punanen mekko mahtuu mulle kans.

2. Tarvitsetko apua kirjoitustehtävässä, jonka maantiedonopettaja antoi?
- Tarviitsä apuu siin kirjotustehtäväs jonka mantsanope anto?

3. Hyvä on, tehdään niin kuin sinä ehdotit.
- No okei, tehään niinku sä ehotit.

4. Isäni äiti kertoi hakevansa meidät noin kello 17.45.
- Mummo kerto et se hakee meiät siinä varttii vaille kuus.

5. Matkustinkin Helsinkiin linja-autolla, koska myöhästyin junasta.
- Meninki stadiin sit dösäl ku myöhästyin junast.

6. Oletko nähnyt missään isoveljeni matkapuhelinta?
- Ootsä nähny isobroidin kännykkää missää?

7. Ostitko sen hameen, jonka näimme viime viikolla Hennes&Mauritzissa?
- Ostitsä sen hameen joka me nähtii viime viikol henkka&maukas?