Nukkapallo

Keskiviikon neuletapaamisessa Campissa oli hauskaa, kiitos läsnäolijoille. Meitä oli monta ja remakka aika valtava, kun kaivelimme arkistojen aarteita vanhoista käsityölehdistä. Kaikkea sitä onkin kehdattu neulottavaksi ehdottaa viattomille käsityöharrastajille. Kutimet kädessä kälättävä seurue keräsi paljon katseita ohikulkijoilta, ylpeänä tuli tuijotettua takaisin.

Samassa tilaisuudessa sain zeskan taiteilemat mainiot vauvanvaatteet, mitäpä voisi nörtti enemmän toivoa kuin suloisia käsintehtyjä nörttiaiheisia paitoja pikku piiperoiselle:

Input-paidan selkäpuolella on toki teksti Output ja nuoli alaspäin… Jälkimmäisessä kuvassa piiperoisen ensimmäinen nukke. Nukesta ja sen hyvää tekevästä vaikutuksesta lisää täältä, kiitos akka-70! Veera on ollut onnessaan nukestaan, se oli kyllä täysosuma!

Mies täyttää vuosia tänään. Meni mokoma möläyttämään että semmoinen mp3-soitin ois kyllä kiva. Vain parasta parhaalle, kävin hakemassa toiveiden täyttymyksen murulleni, eli Applen 60-gigaisen iPodin, tietenkin mustan. Innostuin hieman paketoidessani - kuinka sopiikaan isolle ilkeälle blackmetal-korstolle, että musta tekniikkalelu on paketoitu vaaleanpunaiseen Disney Princess -lahjapaperiin ja koristettu pakkaus ylen hempeästi muutenkin…

Sankari oli mielissään ja puuhaa riittikin sitten aamuyöhön saakka uutta lelua opiskellessa. Hyrinä kuului kilometrin päähän.

Jatkanko taas urputtamista siitä, että käsitöiden tekemiseen saati niistä bloggaamiseen on edelleen liian vähän aikaa, vaikka tässä perheessä nautitaan tällä hetkellä kesälomasta? Onhan tässä toki muutakin kiirettä pitänyt, nimittäin loput järjestelyt ja stressaukset jotta päästiin juhlimaan häitä. 060606 tuli virallisen avioitumisen päiväksi ja lauantaina 10.6. sitten juhlittiin. Todistusaineistoakin on.

Lähdimme hääjuhlasta romanttisesti häämatkalle, nimittäin taksilla kotiin, hih. Sitten vihdoin päästiin kesälomalle. Sikäli kuin kotiäidillä kesälomaa on. On se silti aika luksusta kun mies on neljä viikkoa arjessa mukana koko ajan, ja saa viettää leppoisaa perhe-elämää yhdessä murujen kanssa. Kesäreissussa anoppiloissa ollaan oltu pari viikkoa ja kohta taas suunnataan maakuntiin.

Mikäs mukavammin kulkisi mukana reissussa ja autossa kuin virkkaus. Olen kuolettavan tylsä ja virkkaan valkoista. Ensin kiemursin kalalankaa pitsimyssyksi (Moda 3/06 malli 1), ja nyt nyherrän Kotiväkeä kesäNovitan ohjeella nro 14. Ei äkkiä uskoisi että mie tuommosia päälleni laittaisin, mutta miksei? Jos vaan sopivaa muuta vaatetta noiden seuraksi kaapista löydän. Äitini katseli hyvin ihmeissään virkkaustouhuani ja varmisti oikein: “siis ittelleskö sää tota meinaat?”

Tunikamallinen neule on sentään mun juttu, mutta naisellisiin toppeihin en pakottamatta arkena suostu - siinä mun neuleongelma. Lähes kaikki neulelehtien mallit on kovin tätimäisiä, feminiinisiä, klassisen naisellisia tai muuten vaan niukkoja. Toinen ääripää sisältää sitten ylihelppoja rumia laatikkomallisia “jännittävän eläväpintaisia” (lue: näyttävät kissanoksennukselta) nuorisoneuleita tai muuta “kuuminta hottia”. Brrrrrh, puistatus.

Mistäpä löytäisi asiallisia neuleohjeita joissa ei olisi naisten kaavojen liian lyhyitä hihoja tai niukkoja linjoja, hörsellyksiä tai karvamöykkylankajippoja? Juu, tiedän, miesten neulemallistosta. Kuinka usein nekin sitten vaan ovat niitä pappamaisia slipareita tai neuleliivejä, enpä taida ruveta… Ketään ei varmaan yllätä, että tulee aika paljon itse suunniteltua ja modattua neuleita. Neulekone palvelee kun haluan näyttäviä sileitä pintoja. Joko sain potkut neulebloggaajien sisäpiiristä, kun tunnustin neulovani myös koneella?

Kamera on jossakin matkatavaroiden uumenissa, eikä valmista kuvattavaa tietenkään nyt vielä ole, joten tämä postaus ilman kuvia. Kamera on muutenkin piukassa lähinnä Piiperoisen kuvia, ei sillä ole neuleita osoiteltu ihan äsken. Ensi kerralla sitten. Nyt menen pohtimaan, mitä ihmettä väsäisin 300g:sta Novita Samosta. Ja juu, valkoista sekin, taas näitä mun välkkyjä lankaostoksia, heh.

Piiperoisemme syntyi 27.11. ja käsityöt on aika lailla haave vain tällä hetkellä, pikkuinen neiti vie koko lailla kaiken ajan eikä tekemään ehdi kuin välttämättömiä jos niitäkään. Kädet on täynnä tekemistä. Uteliaille on tarinaa aiheesta piiperoisen omassa blogissa.

Jotakin pientä on ehtinyt lähinnä korjausommella kestovaippailun tiimoilta, ja fifi2 edistyy hyvin hitaasti mutta varmasti. Niin, tunnustan, minäkin semmoiseen hurahdin ;) Kokeilin, sitä pystyy neulomaan jotenkin silloinkin kun neiti on syömässä imetystyynyllä köllötellen. Se ei tosin tehnyt hirveän hyvää muutenkin jumittaville hartioille ja yläselälle, joten enpä ottanut tavaksi.

Jossain ensimmäisten postausten joukossa esittelin joskus näpertämiäni söpöjä pikku vauvaneuleita, joille ei aikanaan ollut käyttöä, kun esikoinen oli semmoinen iso pojanrontti että pienimmät vauvanvaatekoot jäivät jotakuinkin käyttämättä. Nyt on sitten nekin pikkuruiset suloiset villasukat ja myssyt olleet käytössä, kun piiperoisemme oli tosiaankin suht siro neiti (50cm/3375g/py33cm). Sairaalasta kotiin lähdettäessä oli lämpimät pukineet vauvalla, itse tehtyjä suurin osa, vaikka plus-asteilla ei tuota villahaalaria sitten tarvittukaan.

Lisää nukkapalloja jälleen kunhan on jotakin bloggailtavaa :)

Nää langat on huhuilleet nurkasta jo jonkin aikaa. Vihdoinkin miehen villapaita on puikoilla, ja näyttää nyt 23cm etukappaleen helmasta neulottuna oikein mukavalta. Vauvan villahaalari on vetoketjun ompelua vaille valmis, ja se on niin tympeää puuhaa että mieluusti keksin kaikkea muuta ennenkuin siihen rupean, kuinkas muuten.

Ekat villavaippahousukokeilut. Sovitusmallia kun ei ollut, niin piti hilseestä repiä lahkeensuiden silmukkamäärät, katsotaan nyt sitten minkä mallinen vauva tulee, että sopiiko sinne päinkään. Punaruskeista on saumat vielä ompelematta, pitäis kaivaa jostain lanka joka tuohon väriin sopisi. Tuon väristä lankaa ei pahemmin ole ikinä mun lankavarastoissa ollut, enkä hahtuvasäikeellä kyllä osaa ommella saumaa, se katkeaa siihen ihan takuulla.

Nää jälkimmäiset on ihan pikkukokoa sitten. Vaippahousuista kirjekuorimalli ja poikittain neulottu malli oli tosi helpot tehdä, niistä tykkäsin, saapa nähdä syntyykö näitä enemmänkin. Ja sitä hahtuvaa on sitten ihana neuloa, kun kädet tottuvat tekemään löysempää neulosta eikä enää katkeile… se on niin pehmoista. Iski mieletön hinku tehdä huovutetut lapaset siitä seuraavaksi, mutta jospa nyt malttais mielensä ja urakois nää keskeneräiset neuleentapaiset ensin pois…

Tuommonen megaiso puikkokotelo tuli tehtyä kun edellinen kapea puikkopussi jäi pieneksi. Sieltä puuttuu kuvasta muutamatkin pitkät puikot ja parisen virkkuukoukkua. Ei varmaan oo ihan joka kutojamummolla yhtä militaristista asevarastoa, vai onko, häh?

No, oikeasti tuo oli housujen tvillikankaan ylijäämää, ainoa joka oli tarpeeks kestävää tuohon käyttöön… Ja kauniisti menee kotelo rullalle eikä puikot putoile. Jokin kiinnitys tuohon on pohdinnassa, kunhan jaksaisi vaivautua. Kankaan henkeen voisi tietysti kehittää siihen mustaa nauhaa ja mustat muoviset pikasoljet, niitä olisi tuolla valmiina, mutta… no joo…

Reunassa linssiluteena kurkkiva kirjava hässäkkä on Huopasesta virkattu n. 50×70cm lätkä, joka pitäis testiks huovuttaa koneessa. Jos se huopuu kunnolla, siitä tulee istuinalusta, jos ei, niin… enköhän siitä jotain keksi.

Termiitin villaiset säärystimet tulivat niin ikään valmiiksi ja pääsivät käyttöön. Poika on monena iltana pyytänyt ne, ja on tykännyt kovasti. Novitan wool on iholla hieman karkea, mutta nuo ajavat asiansa mainiosti nimenomaan pyjamanhousujen päälle vedettyinä, ja pysyvät siten jopa päälläkin. Ei ole ipana enää valittanut öisiä jalkasärkyjä, jospa se lämpö oikeasti sitten auttaa. Mitä nyt välillä on pyjaman, säärystimien ja peiton kanssa turhankin hiki.

Millähän saisi itseään niskasta kiinni ja ompelisi sen vauvan haalarin vetoketjun… Olikos jollain nettikaupalla valikoimassa motivaatiota kilohintaan?

Termiitti sai kerrankin luvan kanssa sotkea väriä käsiin ja läntätä tassunjälkiä leiripaitaan.