Nukkapallo

Makuasiasta avaan suuni ja varmaan teen monen mielestä erittäin väärin, mutta multa taitaa puuttua joku geeni, kun tökkii niin runsaasti. Blogeihin putkahtelee naiiveja hahmoja, kuoseja, pastellivärejä ja iloisia patjaraitoja. Ja ällöttäviä pilkkuja ja ties mitä. Kaikessa selitetään, että Tämä On Tildaa. Askartelin ystävälle tällaisen, se on Tilda-härdelli. Teinpä tytöille tuommoisen, eikö olekin kaunis Tilda-hörsöke.

Mitä ihmettä? Mitä ne ovat? Jotain taidetta jota mä en ymmärrä? Vai käyttöesineitä? Mikä käyttötarkoitus on hellyttävän värisestä patjaraitakankaasta tehdyllä pehmosydämellä? Menee yli hilseen ja tulee korvista.

Syksy on ollut raskas eikä vuodenvaihde sen helpompi, lähipiirissä isoa murhetta ja itsellä voimat loppui. Neulojien irc-yhteisö on uskomattoman kärsivällisesti jaksanut synkkiä sanojani ja marinoitani, ollut tukena ja lohtuna. Olen jo siitä paljolti kiitollisuudenvelassa, toivottavasti pystyn olemaan vastavuoroisesti sen arvoinen.

Kunnes sitten viime lauantaina koin todellisen yllätyksen.

Mies alkoi aamusta virnuilla tietäväisesti ja käski pakkaamaan sen verran että pärjään yön yli. Tein työtä käskettyä kummastellen, että mihin nyt on tarkoitus lähteä. Puolen päivän aikaan soi ovikello, ja yllätyksekseni siellä seisoi Villasatu. Kehotti ottamaan mukavaa neulottavaa ja hyvää lukemista.

Olin aivan ällistynyt. Sain kuulla, että olin ansainnut rentoutushetken. Ystävät olivat keränneet yhteistuumin summan, jolla mulle oli järjestetty miniloma Siuntion kylpylässä (nyk. Siuntion hyvinvointikeskus).

Olen häkeltynyt. Oli luksusta olla aivan yksin ja hetken vain itselleen. Mulle oli maksettu huoneen lisäksi ruuat, 50min hieronta ja turvekylpy (joka oli aivan ihana!) Lisäksi kävin ihan omia aikojani uimassa ja saunassa, neuloin ja töllötin telkkaria kenenkään keskeyttämättä - kerrankin! Illalla istuin paikan ravintolassa virnuilemassa karmeille karaokesuorituksille hyvää olutta hörppien. Joku hassu pariskunta suostui pelikaveriksi, kun löysin alakerrasta
biljardipöydän. Ja aamulla heräsin ihan rauhassa ja marssin valmiiseen pöytään syömään aamiaista.

Voi onnea, olin tosiaan sen tarpeessa, enää olisi keksittävä miten voisin noita ystäviä kiittää kylliksi! KIITOS teille jotka olitte juonessa mukana, ette arvaakaan miten ihana yllätys oli ja miten hyvää teki! Olette ihan korvaamattoman kultaisia!

Muutama hassu neulekin on tullut tehtyä. Ittellä on ollut runsaasti ääreisosien lämmitysvajetta, ja kauan palvelleen fleecepiponkin hävitin jonnekin. Teetee Primavera muotoutui uudeksi. Malli on omasta päästä (kuinka muutenkaan), ja pipo on pehmoinen, juuri tarpeeksi syvä, että iänikuinen ponnari mahtuu. Kului 70g.

Näpit paleli. zeska teki parahiksi Ullaan Päivyt-sormikkaiden ohjeen, jonka väsäsin ilman kirjoneuletta, ja harvemmalla tiheydellä. Täydelliset. Kerrankin omaan käteen (lue: lapioon) sopivat sormikkaat! Lanka on Regian kaunista kaakaojauheenruskeaa 4-säikeistä perussukkalankaa. Sitä meni 60g.

Ihkaensimmäisen pitsihuivini sain valmiiksi myös, eli ihmeiden aika ei ole ohi. Flower Basket Shawl esittäytyy:

Lanka: Wetterhoff Sivilla, 2 vyyhtiä, yhteensä 105g. Mulla on noi Wetterhoffin vyyhdit painaneet aina enemmän kuin vyötteessä on ilmoitettu.

Siitä tuli kovin kaunis, joskin hiukan pienehköksi jäi. Olisiko niskasta kärkeen 70-80cm ja siipiväli 140cm? Kyllä se hartiahuivista tai kaulahuivista menee. Mun herkkänahkaa jopa tuo Sivilla pistelee, eli täytyy miettiä kenelle tuo olisi mieluinen lahja.

Neiti Tirppanenkin on kehdannut kasvaa. Edelliset pirteän raidalliset villasukat jäivät pieniksi, joten tein uudet. Regia Crazy Coloria meni 40g.

Aika hyvin tän vuoden alkuun. Tavoitteena olis tosiaan tänä vuonna pitää kirjaa paljonko on varastoja kulutettu, ja välttää uuden ostamista. Pitäkää peukkuja.

Oikein mainiota uutta vuotta 2008 kaikille!

Tällä kertaa ilman kuvia, koskapa en ole niitä valmistuneista jutuista vielä saanut otettua.

Ja iso PUUUH. Olipa suoritus olla viisi päivää joululomalla perheen kanssa reissussa. Vannon, että tämä oli viimeinen joulu, kun käymme molemmat anoppilat, niin raskasta on lyhyessä ajassa matkustaa muutamat sadat kilometrit lasten kanssa.Toiveikkaasti otin kuitenkin neuleita mukaan.

Termiitti tarvitsi uuden kaulurin, Termiitin isä näes oli vahingossa heittänyt pojan TeeTee Primaverasta tehdyn kaulurin 60 asteen pesuun muun kirjopyykin sekaan. No, tiedän nyt, että Primavera kutistuu 60 asteessa aika ärhäkästi. Termiitin isää kuulemma nauratti kovasti, kun koneesta tuli ulos aivan minipieni kauluri. Mua ei jostain syystä naurattanut.

Löysin onneksi vanhaa Bambinoa jota Termiitin kaula sietää, ja neulaisin uuden. Ohjeena oli jälleen kerran pörrön Esikko-kauluri, silmukoita vain lisäsin vähän enemmän. Ensimmäisenä lomailtana ehdin viimeistellä aloittamani kaulurin tekemällä siihen peräti 4krs ja päättelyn. Kuvaa siitä ei ole, se pääsi heti käyttöön.

Siihen ne joulunpyhien neulomiset kuitenkin jäivät. Sairastellessa on mennyt sekä joulunalusviikko (flunssa), joulu (viisaudenhammas tulehtui) että välipäivät ja uusivuosi (vatsatauti). Jaksaessani tartuin uutena vuotena neuleisiin ja Flower Basket Shawl valmistui. Lankahan toki loppui kesken, kun päättelykerrosta olisi ollut kolmasosa jäljellä. Siihen toi pelastuksen ohuempi saman firman samanvärinen lanka, josta kaksinkertaisena sain kehitettyä korvaavan päättelylangan. Kuvia sitten, kun tuo kurttukasa on pingotettu, juuri nyt siinä ei ole mitään nähtävää.

Edellisen postauksen lastenasusteurakasta muuten vielä: Termiitti tuhosi jo nuo kirjoneule-pääkallolapaset, eivät ne kauaa kestäneet. Niissä on mojova reikä toisen lapasen kämmenessä ja toisen kärki pahasti rispaantunut. Piiperoisen siniset kukkakoristeiset lapaset joutuivat pesukoneeseen ja jäivät pieniksi. Vihreä kauluri tosiaan oli se jonka eksä pyykkäsi pilalle. Ja niin edelleen… Mistähän teräsvillasta lapsille pitäis tehdä neuleet, että ne ei ois heti päreinä…

Jaa, on sitä muutakin tehty. Ennen joulua sain tehtyä miehelle seiskaveikasta raitavillasukat, perusjuttua siis. Tosin kärjestä kasialoitetut, tiimalasikantapäällä jossa lisätty ensin silmukoita jotta nilkka saa väljyyttä jne. Saaja on kovin tyytyväinen, mutta saa nähdä miten tuo Novitan nykylaatu tällä kertaa suoriutuu, kun kyseessä on tuo sukankuluttajien kruunaamaton kuningas. Mies kun saa sukkia rikki nopeammin kuin ehtii uusia ostaa.

Ja taisi Piiperoiselle valmistua talvihattu. Sekin pitäisi kastella ja kuosittaa ja vuorittaa ja kuvatakin ja… äh. No, kuva sitten kun on näytettävää. Muutaman vaakatilkunkin olen näköjään automatkoilla tehnyt. Ehkei neulevuosi 2007 ollutkaan niin hiljaiseloa kuin kuvittelin.

Olen sikapossurontti, ja teen periaatteistani huolimatta kurjan uudenvuoden-periaatepäätöksen… Jotkuthan sanovat niitä lupauksiksi. Lupaan, että pyrin tänä vuonna hillitsemään lankojen varastoitumista, ja neulomaan varastosta niin paljon kuin mahdollista, mutta jos työ ehdottomasti sitä vaatii, ostan siihen uutta. Jaa mikäkö siinä kurjaa on? No se, ettei se sido mihinkään! Äkkiäkö kehitän Välttämättömän Tarpeen neuleelle johon sopii vain jokin sellainen lanka jota mulla ei tietenkään ole. Simple as that. Periaatepäätös sitä paitsi kuulostaa paljon hienommalta kuin lupaus… *byrokraattitärkeil*

No niin. Mies onnettarena arpoi unixin random-toiminnolla numerot. Piiperoinen toimi Virallisena Valvojana (lue: häiritsi toimitusta). Satunnaisen palkinnon voittaja on AnneM!

Tasaluvun 9000 bongaajia ilmoittautui kaksi, mikä on kyllä aika hassua. SiteMeter toki varmaan osaisi kertoa, miksi, mutta päätin valita näistäkin arvalla. Haka, sinulle on tulossa pieni yllärivoitto.

Hauskinta/oudointa neulomistilannetta mietin pitkään. Koin mainitsema Prisman kassajono kuulosti jokseenkin absurdilta, mutta kyllä se silti vei voiton, kun Krista kertoi neuloneensa liikennevaloissa punaisen vaihtumista odotellessa sekä saunassa! Onnea Kristalle, voitit!

Jätän vielä mahdollista blogikommenttia, taikka jos ehditte itse bongaamaan sitä ennen tämän postauksen, laittakaapa postia osoitteeseen elina piste huhtanen ät gmail piste com.

Noin, kesäloma vietetty, ja edellisen postauksen arvonnan osallistumisaika loppui lauantaina. Tänään onnetar nostaa hatusta pari osumaa karvaisilla käsillään (ajattelin värvätä Miehen onnettareksi). Sitten täytyykin pähkiä mikä noista on erikoisin paikka neuloa, monta hauskaa vastausta tullut.

Täytyypä se omakin kertoa. Muutoin neulon lähinnä sohvalla (mistä sitten sellainen löytyykin), autossa, ja niin edelleen, mutta fifi2 edistyi aikanaan todella monessa paikassa. Neuloin sitä parvekkeella, anoppilan pihapaviljongissa sadetta pitäessäni, neuvola-aikaa odotellessani, sokerirasituskokeen aikana labrassa, ja lopulta jopa Piiperoisen synnytyksessä alkuvaiheessa. Kiikkustuoli oli kaveri.

Kätilö katsoi kyllä pitkään huoneeseen tullessaan ja parahti “kuules rouva synnyttäjä, mitä sä oikein touhuat!” Taisi kätilöllä olla itsellään vain koulutuntien pakollisia villasukankantapäitä neulekokemuksena, kun ei meinannut uskoa että se rentouttaa ja edesauttaa keskittymistä huomattavasti. No, myönnetään, piti se neulomus hetkeksi laskea käsistä kun supistus hyökkäsi.

Lomaviikolla on syntynyt jopa jotain valmistakin. Piiperoinen sai kaksi myssyä, jotka laitan näytille jahka ehdin kuvaamaan. Pieniä villasukkia ja lapasia täytyy tehdä, ja missähän välissä sitä kaikkea muutakin sitten…

Edit: Unohtui mainita päivä, johon mennessä voi kommentoida tähän. 25.8. asti on siis aikaa!

Neuleita soljuu puikoilla, valmista ei ole toistaiseksi. Olen hurahtanut pitsihuiveihin, ne ovat niin herkullisia tehdä, vaikka jotain masokismia tämä taas on, kun 3mm puikoilla väännän Lehmus-huivia… Eihän se tule valmiiksi KOSKAAN!

Tarkoitus olisi saada töihin syksyksi ja talveksi niskan ja hartioiden lämmittäjä, mutta ehdin jäätyä kalikaksi vielä monta kertaa, ennen kuin tuosta huivista siihen on. Ellen sitten ripusta sitä niskaani puikkoineen ja lankakerineen keskeneräisenä. Saattaisivat kanssanörtit ympärillä tehdä jotain lopullisia johtopäätöksiä mielentilastani.

Perustin Nukkapallon 23.7. 2005. Siitä on hiukan yli kaksi vuotta, joten blogi on parhaan taaperoiän loppusuoralla. Seuraavan vuoden kesäkuussa asetin laskurin, joka on siitä asti pitänyt lukua blogivierailuista. Kiitos kaikille tähänastisille kävijöille ja uskollisille lukijoille!

Nukkapallo on vaihtanut webhostausta pariin kertaan, mutta nykyiseen kotiinsa se on tullut jäädäkseen. Ilokseni olen huomannut, että laskuri lähestyy kymppitonnia kovaa vauhtia! Tämän kunniaksi julistan alkaneeksi arvonnan. Lukijani, jätä kommentti:

- Kerro mikä on kummallisin paikka tai tilanne, jossa olet neulonut
- Jätä nimimerkkisi ja mieluusti myös blogisi osoite

Osallistuneiden kesken arvotaan parhaalle vastaukselle pehmeä ja mukava ylläripaketti, ja toinen samanlainen kaikkien vastanneiden kesken.

Pikkuinen ylläripaketti myös sille, joka bongaa tasaluvun 9000!

Muistathan, että pieni rekisteröitymistoimenpide tarvitaan, jotta kommentin voi jättää. Tämä kommenttispämmin ehkäisemiseksi. Tarvitset voimassaolevan sähköpostiosoitteen rekisteröitymistä varten.

Tämä oli hauska meemi. Nappasin empty spaces’ista.

Miten sanoisin:

1.Siskoni punainen mekko mahtuu myös minulle.
- Mun systerin punanen mekko mahtuu mulle kans.

2. Tarvitsetko apua kirjoitustehtävässä, jonka maantiedonopettaja antoi?
- Tarviitsä apuu siin kirjotustehtäväs jonka mantsanope anto?

3. Hyvä on, tehdään niin kuin sinä ehdotit.
- No okei, tehään niinku sä ehotit.

4. Isäni äiti kertoi hakevansa meidät noin kello 17.45.
- Mummo kerto et se hakee meiät siinä varttii vaille kuus.

5. Matkustinkin Helsinkiin linja-autolla, koska myöhästyin junasta.
- Meninki stadiin sit dösäl ku myöhästyin junast.

6. Oletko nähnyt missään isoveljeni matkapuhelinta?
- Ootsä nähny isobroidin kännykkää missää?

7. Ostitko sen hameen, jonka näimme viime viikolla Hennes&Mauritzissa?
- Ostitsä sen hameen joka me nähtii viime viikol henkka&maukas?

Nukkapallo muutti (toista ja toivottavasti nyt viimeistä kertaa) uuteen web-lokeroon, paremman yhteyden taakse. Löydät Nukkapallon nyt osoitteesta http://nukkapallo.net.

Huomaathan, että uudessa blogissani sinun täytyy luoda tunnus voidaksesi kommentoida. Se ei vie kauaa. Blogi pyytää sähköpostiosoitteesi ja tunnuksesi. Saat viipymättä salasanan sähköpostiisi, ja voit kirjautua tunnuksellasi ja salasanallasi. Kommenttispammin estämiseksi vain rekisteröityneet käyttäjät voivat jättää kommentteja. Rekisteröitymistietoihin ei tarvitse sisällyttää mitään sen henkilökohtaisempaa, ja rekisteröityminen palvelee vain blogia ja sen kommentoimista.

Siirsin kaikki vanhat postaukset bloggerista sellaisinaan tänne, joten voit halutessasi selata arkistosta niitä.

Mikäli törmäät blogissa mihinkään mikä tökkii, toivon, että saisin siitä palautetta. Onko blogipohja kertakaikkisen kamala? Onko hullunkurisia kirjoitusvihreitä? Onko linkki rikki tai nappi hukassa? Kerrothan, niin voin korjata!

Tervetuloa!

Edit: pahoittelen haamuilua, uusi blogi kaipaa vielä paljon viilausta ja vanhat postaukset muotoilujen korjauksia.

Voihan Baijerilaiset.

Kuten KALiin postasinkin jo:

Viikkojen ajan seurailin ja kateellisena irkistä luin, katselin kuvia ja huokailin, että voi kun on kauniit sukat. Kauneimmat ikinä näkemäni. No, eihän tällä sisulla, hermoilla ja millään muullakaan ominaisuudella tuommosia näperretä. En mä ehtiskään, 1v ja 5v kakarat pitää kiireisenä. On muitakin töitä kesken. Ja mihin mä nyt tarttisin tommosia sukkia, mullahan on kunnolliset villasukat ja unisukatkin on. Eihän mulla ole noihin sopivaa lankaakaan. Enkä kyllä ainakaan mihinkään knit-a-longiin liity, en oo ikinä ennenkään ollu niistä kiinnostunut, siitähän tulee ryhmäpaineita ja vaikka mitä.

Vaan on ne niin kovin kauniit…

Sitten loppuivat tekosyyt kesken, ja aloitin eilen illalla. Lankana on luonnonvalkoinen Regia Silk, niitä harvoja jotka mun iholle sellasenaan sopii. 2,5mm puikoilla teen, jalka on suuri (siro 41) ja käsiala tiukkaa. Lisäyskerros oli meinaan tuskaista vääntöä. Ei mikään aivoton tv-neule…

Kuvaa etenemisestä laitan kun on jotain nähtävää. Tässä välillä on valmistunut juttuja Erittäin Salaiseen Projektiin, parit villavaippahousut, joista toiset onnistuneet ja toiset eivät todellakaan… Pitsihuivikuumekin iski. SNY2006-vaihdossa Maudilta saamani Wetterhoffin ihanainen herkullisen tummanvihreä Sivilla soljuu puikoilla Flower Basket Shawliksi.

Hoppua ja häslinkiä riittää silti. Vaihdoinpas työpaikkaa, aloitan kesäkuun alussa uudessa firmassa, ja Piiperoinen pääsee riemastuttamaan päiväkodin tätejä ehtiväisellä itsepäisellä olemisellaan. Autokouluunkin menin. Koti pitäisi laittaa kuntoon, vieläkin on pari mööpeliä hankkimatta ja niiden puutteesta johtuen osa tavaroista sekaisin ja missä sattuu.

Kohta selkenee…

Tuommoiset valmistui neiti 1v:lle eilen. Väsymyksestä tärisevin käsin kuvasta tuli ilman salamaa hieman epätarkka, mutta värit toistuvat paremmin. Eikä noita yksityiskohtia nyt pidä niin tarkkaan nähdäkään, niin sileänhienoa jälkeä mä en tee. Jotain kovin retrohenkistä noissa on, etenkin pimatsun päälle puettuna. Om mar ne makeet, eik näin o!

Malli: Oma, suuntaa katsottu useammastakin valmiista villahousuohjeesta
Lanka: Gjestal Maija, 180g meni yhteensä
Puikot: Addi 2, 5 ja 3 (tiivis neulos!)

Olin kuulemma taiteilijan muusa. Innoitus pääkallokuvioihin hänelle tuli, kun irvistelin iänikuisille tylsän feminiineille kauniille jutuille jossakin taannoisessa levottomassa neulemiitissä. En kyllä ymmärrä, miten joku voi osata tehdä millefiorina pääkallon näköisiä kuvioita, mutta niin vaan tämä taitaja senkin tekee. Pirates Ahoy! Nää on ihan helmiä.

Edit-tädiltä terveisiä - sain napattua villiksistä hiukan paremman kuvan ulkosalla:

Hiljaista on blogissa pitänyt, en ole ehtinyt puhumaan en pukahtamaan, ennen kuin nyt vasta. Siihen on kylläkin varsin hyvät syyt. Tämä postaus kannattaa skipata jos ainoastaan neule- ja käsityöaiheiset jutut kiinnostavat, olipahan vain pakko purkaa sydämeltä muutaman viime viikon rumba jonnekin…

Nukkapalloperhe änki ja tunki raivopäisesti kotia pakettiin joulunalusviikolla. Onneksi mikään aika ei ole tarpeeksi kun pikkulapsiperhe muuttopakkaa. Etenkin, kun viisivuotias juoksuttaa kaiken aikaa jotakin tarviten, ja yksivuotias purkaa ja levittää kaiken mitä juuri on ehditty kasata tai pakata, ja kaivelee esiin ilmestyneitä tavaroita, joihin ei suinkaan saisi koskea. Hermoista oli jäljellä pian enää riekaleita.

Ja se sama ihmetys nousi mieleen kuin niin monella muullakin tässä kohtaa: Miten voi yhdessä muutaman ihmisen asunnossa olla niin paljon roinaa, ja etenkin kaikenlaista ajelehtivaa Sälää! Tällainen Sälä on luonteeltaan pientä tai vähän suurempaa tavaraa, jonka sijoituspaikkaa ei millään keksi, saati sitä, mihin se olisi järkevää luokitella pakkaamisen kannalta. Poiskaan ei voi heittää, koska tavaraa joko tarvitaan vähän väliä, se on jokin kerran viidessä vuodessa tarvittava välttämätön varaosa, taikka se on muuten sellainen jota käytetään takuullavieläjoskusjoohan!

Aattoaamuna startattiin hässäkän keskeltä pois joulunviettoon. Ajeltiin vanhan sukutilan tunnelmallisiin maisemiin Kymenlaaksoon, ja vaikkei lunta ollutkaan, oli ihanaa. Hiljenneen maatilan eloisaksi muuttuneessa päärakennuksessa tuoksui kuusi ison salin nurkassa, ja äitini, veljeni ja hänen vaimonsa olivat laittaneet jouluruuat viimeisen päälle. Yhdessä päätimme tänä vuonna jättää tipattoman joulupöydän perinteen vihdoin pois, ja olutta ja viiniä kulutimme mukavasti. Sillä taisi olla osuutta siihen, että me “lapset” sitten hoilasimme iloisena sekakuorona riemukkaasti joululauluja myöhemmin illalla - veljieni kiistellessä kumpi säestää kitaralla.

Ja sain kuin sainkin neuleita tehtyä joululahjoiksi. Silviasta konepitsineulottu huivi oli veljen vaimon lahja, ja veljelle neuloin tummanvihreästä moniraita-seiskaveikasta perusvillasukat. Kesken ne vielä lahjojen jaon aikaan olivat, mutta toista sovitti siinä ja koko todettiin täydelliseksi, ja yöllä neuloin toisenkin loppuun. Parempi myöhään kuin aikaisin, eikös näin?

Tapaninpäivänä lähdettiin, ja koukattiin koipallon luona ahtamassa lisää mainiota jouluruokaa, kiitoksia! Kotona odotti kaaos ja kiireinen pakkaaminen. Appi ja anoppi tulivat avuksi keskiviikkona, toivat kaapin täyteen ruokaa, ja anoppi tiskasi ehkä keskikokoisen himalajan verran astioita. Täytyypä taas kehua, että on se sitten mainio persoona tuo anoppi, mulla on käynyt tuuri kun ei ole perinteisiä anoppituskia valitella!

Torstaiaamuna kolmen tunnin unien jälkeen herätys, ja tunnin sisällä oksentelivat sekä Mies että Piiperoinen. Epätoivoisen pakkaamisen keskellä se oli jokseenkin vähällä lannistaa rohkeuden multakin. Muuttoauto saapui hetken päästä ajallaan aamukahdeksalta, ja voi vain kehua Kuljetus Reeniä: varsin rivakasti hoitui, ja hyvää palvelua saimme! Veivät mööpelit ja nyssäkät paikoilleen, jos vähänkin oli merkitty mihin niiden oli määrä tulla, ja lisäohjeitakin kävivät vähän väliä kyselemässä, jotta mihinkäs tuo sohva laitetaan ym. Pesutorninkin meinasivat mokomat asentaa paikoilleen, kunnes sanoin että olkaasnythei, ei ole edes vatupassia vaaittamiseen vielä…

Suurin murheenkryyni oli edellisen asunnon siivoaminen, yksivuotiaan kanssa ei ihmeisiin pysty. Lauantain aamuyönä aloitin itse oksentelun, ja kävinkin sitten hieman rajummin taudin läpi. Sunnuntai-iltanakaan en pystynyt vielä juuri mihinkään, samoin maanantai meni hoiperrellessa. Neljäntenä päivänä vasta elämä voitti kunnolla.

Vuoden ensimmäisenä päivänä saimme vihdoin edes jotenkin siivottua riittävästi edellistä asuntoa, ja jätimme se lopullisesti taaksemme ja veimme avaimen pois. Vilkutimme talolle hyvästit ja virnimme, että me emme tule tänne enää KOSKAAN, hähä! Niin ihanaa oli päästä isompaan, ja kerrostalosta pois uuteen kotiin!

No, ehdimme jopa yhden päivän hengähtää uuden kodin kaaoksen keskellä ja saada muutaman tavaran kaappiin, kun seuraavana päivänä Termiitin tarhasta soitettiin: poika oksentaa kuin putous. Mies singahti töistä hakemaan, ja koko automatka meni hyvin, Termiitti vakuutteli kysellessä: “Ei oo paha olo”, kunnes vihoviimeisessä risteyksessä yhtäkkiä puhalsi oikein kunnolla.

No, nyt Mieskin sitten tietää, että oksutautiselle lapselle laitetaan vati/ämpäri suoraan naaman eteen syliin, jottei mene ohi, sillä lapsilla ei ole vielä minkään valtakunnan kykyä ennakoida milloin oksu tulee. Auton lattialla olleeseen vatiin meni ehkä vähän, muutoin sitten pestiinkin saman tien Termiitin toppahaalari, korokeistuimen päällinen, auton lattiaverhoilua, auton penkki ja niin edelleen…

Termiitti reppana hehkui kuumeessa sen päivän, eikä vesitilkkakaan meinannut pysyä sisällä. Harvoin tuota villikkoa näkee niin hievahtamatta ja hiljaa paikallaan. Onneksi tauti oli luokkaa pikaversio, ja pääsimme jälleen kaikki elävien kirjoihin loppuviikosta.

Nyt on sitten uudet maisemat, joskin muuttokaaoksen purkaminen on saanut huolella väistyä kun oksutauti iski parhaalla mahdollisella hetkellä. Paljon pyörii vielä nurkissa säkkejä ja muuttolaatikkopusseja. Joulupäivän jälkeen en ollut koskenut lankoihin lainkaan, enkä välillä edes tiennyt missä ne olivat. Eilen en enää kestänyt, vaan etsin lankasäkit.

Niin, langat veivät siis kaksi jätesäkillistä sekä 70l muovilaatikon. Toisaalla vihjailtiin, että piakkoin alkaisi taas Lankahamsteri-kuukausi. Kyllä, mukana ollaan, todellakin! Eipä lopu materiaali kesken. Paitsi että tuo varasto pitäisi uskaltaa punnita. Hui.

Nyt vihdoin pääsi neule puikoille, ja mieli rauhoittui. Teen uusia isompia tuplakerroslapasia Piiperoiselle. Mokoma on taas kehdannut kasvaa, ja edelliset alkavat olla pienet. Hmph. Saan uhrattua ehkä 50g lankaa noihin, voi mikä saavutus. Tätä menoa lankavarastoni riittää noin vuoteen 2038 asti. Apuva.

Ugh. Seuraava pukahdus, kun on taas jotakin neulottua näytettävänä. Yllä kuvattujen tapahtumien jälkeen en uskalla luvata enää yhtään mitään siitä, meneekö siihen tällä kertaa päivä vai viikko vai kuukausi…