Nukkapallo

Saumuri! Se on kotona! Sain kuin sainkin siis synttärilahjaksi saumurin, jolla mies oli pohtinut mua lahjoa. En olekaan sitten ikinä sellaiseen koskenut, ja tuli ensin montakin kysymystä mieleen, jotta millaisen sitä sitten hakisi. Onneksi oli muutamakin kokenut ompelija joilta kysellä, ja päädyin Berninaan.

Varasin ensin Kaartin neule- ja ompelukoneesta tarjouksessa olleen 700D-mallin, mutta sitten sain kuulla että Kuopiossa nämä kyseiset keksinnöt olivat selvästi vielä reilummalla alennuksella saatavilla. Meeri sattui olemaan seuraavana päivänä Helsinkiin tulossa, ja kultainen Meeri kävi sitten poimimassa sikäläisestä myymälästä 1150MDA:n. Kaartin neulejne -liikkeen täti oli lievästi sanoen hapan, kun soitin että valitettavasti en haekaan varaamaani konetta, niin paljon paremman tarjouksen sain muualta… Kone matkusti perjantaina Helsinkiin ja kotiutui meille. Meeri toimitti meille myös myöhästyneen häälahjan:

Kyllä, hellyys-läpytin. Aivan mainio. Veera tosin omi sen heti itselleen ja merkitsi läpsyreunan pienillä hampaanjäljillä. Ja oma lukunsa on se, mitä tapahtuu kun rumpalimieheni saa tuommoisen käteensä, jo hellyyttä piisaa. Mukana ei tullut käyttöohjeita - mihin tällä kuuluisi oikeaoppisesti läpyttää, ja mitä siitä ennen kaikkea kuuluisi seurata… no, improvisoimme jo…

Tänään sitten postinkantaja kilitti ovikelloa ja ojensi paketin. Oli sangen ilahduttavaa huomata, että se oli Salaiselta Neuleystävältäni! Ja voi mitä siellä oli!

Miten osasitkin, tuota Regian bambulankaa olen kuolannut jo pitkään, vaan en ole törmännyt lankakaupoissa siihen vielä! Opal pääsi puikoille heti, Termiitti saa siitä sukat. Kiitos!!

Väännetty on sitten jos jonkinlaista pientä. Otin ensimmäisen joululahjaksi aikomani pitsihuivin puikoille, joskin kauan meni pähkiä millä pitsikuviolla ja millä langalla, etenkin millä värillä ja huoh! Sitten meinasi töksähtää siihen, ettei mulla ollutkaan nelosen pyöröjä. Täytyy ahertaa suorilla puikoilla. Muutoin on syntynyt Vaaka-tilkkuja sekä tiskirätti. Juu, tiskirätti, aiheesta lisää täällä.

Villaiset vaippahousut pääsivät niin ikään puikoilta pois, kaipaavat vielä saumojen ompelua ja muuta viimeistelyä. Ionan tarralliset versiot innostivat kokeilemaan, ja aika näpsäkän oloiset ovatkin. Paksut toki, ja huvittaa jo etukäteen, kuinka mahdoton päärynä vauvasta taas tulee noiden kanssa. Kestovaippapakettinsa kanssa siro neitimme on kovin pylleröinen, ja jos nenänsä ei olisi noin söpö ja pieni, voisin verrata pimatsun muotoa niiskuneidin olemukseen…

Uuden unipussinkin Veeralle ompelin, mutta sen kanssa tuli harmistus. Vetoketju ei sittenkään sovi, täytyy vaihtaa se hennompaan laatuun ja purkaa mokoma vaivoin aherrettu etureuna. Plääh. Jahka tästä kerkeän. Täytyy ensin metsästää jostain se vähintään 70-senttinen sopivan värinen ohut hammasvetoketju. Kumman harvassa niitä on, Nappitalo tarjosi eioota, samoin Stockmann. Vielä on Neurokangas kokeilematta, jospa se jälleen pelastaisi projektin. Sinne meneminen on kyllä aiemmin tehnyt niin pahoja koloja pankkitiliin, etten tiedä uskallanko, en kuitenkaan pääse ulos pelkän vetoketjun kanssa…

Kaupan ruokalaput ovat yleensä semmoisia pieniä kuolalappuja ettei ne meidän sottapytyillä ole juuri muuta kuin koristeen virkaa toimittaneet. Eivät yleensä edes olkapäitä peitä, ja jos ovat isoja niin sitten ovat yleensä olleet niin muovisia ja heppoisia etteivät kestä konepesua kovin hyvin. Siispä jotain tarkoituksenmukaisempaa soveltamaan.

Esikoiselle tein pikapikaa aikanaan vanhoista käsipyyhkeistä ruokalaput, Veeralle väsäsin nyt sitten ihan oikeita. Paksua froteeta, reunoihin kanttaus ja nauhat, söpö merkki tai nauhanpätkä eteen ja se on siinä. Ovat vauvalle lähinnä essun kokoisia, ja tarkoitus onkin se, että ruokalapun alaosa nostetaan pöydälle “tabletiksi” ja lautanen siihen päälle. Ja kun likaantuu, niin pesukone pyörittää. Helppoa. Illan valju valo pilasi kuvan, mutta ei noissa nyt niin ihmeellistä nähtävää olekaan että menetys suuri olisi.

Briteissä pakataan posti hieman toisin kuin täällä. Pehmeät asiat tulevat pehmeässä pussipakkauksessa, siellä kai toimitetaan paketit suoraan vastaanottajalle. Tai sitten niillä on niin isot postiluukut että varmaan stereot ja jääkaapitkin pudotetaan luukusta. Ainakin kotoinen postinkantajamme on hikoillut muutaman kerran ahkerasti sulloessaan pussipakattuja kestovaippoja tai lankoja suomalaisenpienestä oviluukustamme.

Heräsin siihen ropajamiseen tässä jonakin aamuna taas. En ehtinyt avuliaasti avaamaan ovea kun pussi jo putosi. Kummasti karisi unet silmistä kun lähettäjätietona oli GetKnitted… Olisi voinut kyllä luulla, että sain jotakin ihan muuta kuin lankoja, sellaisia ooh ja aah -ääniä pääsi kun pengoin sisältöä. Tämä on kai sitä tietyissä neulojapiireissä lanseerattua neulepornoa.

No, siellä oli siis muutamat Addin pyöröt, eikä niitä turhaan ole kehuttu. Niin mainiot ne ovat. Toisekseen paketti sisälsi kolme kerää Opalin sukkalankaa, joista tuo siniharmaa-kelta-ruskea on silkkivillasekoitetta. Aivan ihanaa, lääh. Neuloin sinipunakirjavasta jo Veeralle villasukat, ja nyt on puikoilla silkkivillasekoitteesta sukat itselleni. Niin, itselleni, kerrankin jotain itselleni teen. Siitä on varmaan 75 vuotta kun viimeksi.

Tässä näitä herkkuja. Tyyriitä ovat, mutta ohuesta langasta saa kahdet lastensukat, aikuisten sukkiin riittää isompaankin kokoon. Ja niin laadukasta lankaa. Tätä joutuu kyllä tilaamaan lisää, ei mahda mitään, mutta jos nyt malttas nää edelliset neuloa pois. JOS.

Mies paljasti muuten äsken että on jo pidempään miettinyt, että hankkis mulle saumurin. Nyt se ois suunnitelmissa sit hankkia mulle synttärilahjaksi. On tuo ukko kyllä niin kultaisen ihana ettei ole toista! Hintakattoa vähän jo sovittiin, ja nyt sitten vertailen ja etsiskelen, millaisen kävisin hakemassa. Olen lievästi sanottuna innoissani.

Diipadaapa. Eilen ja tänään oon saanu aikaseks. Vihdoin viimein. Ompelin muutaman vaipan valmiiksi, vaippaimut niin ikään ompeluiden osalta valmiit. Reunat pitää vielä siistiä saksilla, minä kun en vieläkään ole saanut hankittua sitä saumuria, joka olis näissä jutuissa kyllä pelastus. Korjasin Termiitin verkkareita ja laitoin liehuvalahkeisiin collegehousuihin kumpparit lahkeensuihin. Ynnä muuta. Ompelukone on jyrrännyt niin että kohta siitä varmaan tulee ulos se savu jolla se toimii.

Kattokaa nyt. Miten niin miehet ja pojat kuluttaa vaatteita? Ei ole niinkään monta vuotta vanhat nuo miehen camohousut, ja jo on taskunsulkijatarrat muussina. Ne valehtelematta murenivat käsiin niin että lähtivät repimällä irti. Auliisti ompelin uudet, kun housut muutoin ovat ehjät ja mainiot. Kyllä tuo suomen armeija tuntuu tietävän mitä pojilleen tarjoaa, on VPU osannut tehdä mainiot pöksyt. Mitä nuo tarrat nyt voisivat olla vähän harkitumpaa laatua…

Tuossa nyt komeilee uudet legendaarisissa M91-kurkkusalaateissa. Mies oli ylen onnellinen tästä.

Jaa niin, siitä on tasan vuosi kun tähän blogiin ensimmäisen kerran pulautin jotakin. Synttärikaakkua ja semmosta hulabaloota, s’il vous plaît.

Tommottis. Kiirettä pitää, joten vain tarpeellisia ehtii tekemään, elikkä vaipattimia vauvalle edellisten jäätyä pieniksi, ja itelle kans suojia. Jämäpaloista näperrettyinä neljä pikkusidettä jotakuinkin samaan malliin kuin IguNellyn pienin, sisällä kerros froteeta ja kerros flanellia. Vaipasta tein tuon testiversion tylsimmistä väreistä mitä matskuja löytyi. Kaava on itse piirrelty taas kerran. Kovin poikavärinen tuli, mutta uskottehan kanssani, ettei tyttäreni kasva kieroon tummansinisessä vaipassa…? Ja voi tätä päivän pähkinää, teenkö tuohon vielä kujat jalantien kumppareille vai en?

Tuli ompelu-inspis. Neulominen on huipputyhmää tällä hetkellä. Ei motivoi. Nappa hukassa. Etenkin kun oikeassa ranteessa on ärhäkkä jännetupentulehdus, hmph.

Ostin Neurokankaan palalaarista syötävän ihania vaaleanpunasävyisiä puuvilloja kilohintaan. Tekisi mieli tehdä niistä vaikka mitä pieniä hellyttäviä luomuksia… Ja millähän ajalla? Kirpulle tein hellehatun tänä iltana, ja toiseen on palat leikattuna. Kuva ei tee sille oikeutta, olen surkea kuvaaja, tuo kangas on oikeasti suloista!!

Tuommoinen syntyi kestovaippaompelusta yli jääneestä microfleecestä. Vuori on valkoista trikoota, jossa 6% elastaania. Tuo on niin pehmoinen ja lämpöinen ja suloinen (vaikkei tän rähmäkäpälän tekemänä maailman siisteintä ompelujälkeä olekaan), että tahtoisin itsekin samanlaisen!! Kaavan pohjana käytin SK 12/05:n unipussikaavaa, josta hihojen poisjäännin takia kavensin myös hartialinjaa ja lyhensin 80cm koon pussia selvästi. Siinä on edelleen tosi reilusti tilaa silti.

Niin, tässäkin perheessä harjoitetaan ekologista ja edullista kestovaippailua. Ostolinjalla on oltu tähän saakka, koska olen ollut siinä uskossa että Joku Muu olisi osannut suunnitella ja valmistaa Juuri Minun Lapselleni istuvan ja sopivan kestovaipan, eikä se silti maksaisi hunajaa, ja toisekseen olen tosi tumpelo ompelija. Aika asettelua se on silti ollut noiden ostoversioiden kanssa, kun tämä kirppuneiti on tuommoinen pyllevä ja reitevä, vaikka samalla vyötärö ja massu ovat aika hoikat. Suurin osa kestovaipoista tuntuu olevan malliltaan juuri päinvastaisella tavalla pulleutta (tai ei ollenkaan) keränneille.

Piirtelin itse kaavan, mittoihin katsoin suuntaa M-koon Fuzzi Bunzista, joka on Kirpulle kokolailla sopiva juuri nyt, ja tein nettitutun lahjoittamista tarpeettomista jämäkangastilkuista mahdollisimman lähelle osuvan koekappaleen. Kaava onnistui täydellisehkösti (ai laav suomenkieli). Se istuu Kirpulle tosi hyvin. Kaavaa täytyy vain suurentaa jotta siinä on kasvunvaraa.

Kuminauhojen kanssa tyrin ensin, laitoin nimittäin framilonia saumanvaroihin. Sen jousto oli liian “lyhyt”, pidemmälle venyttäessä tuli liian tiukkaa jo. Tarvittiin pehmeämmin joustavaa systeemiä, ja päädyin ihan tavalliseen 5 mm kumppariin. Kolmiaskelsiksakkia on muuten karseaa ratkoa pul-kankaasta ja fleecestä, kokeilkaa vaikka. 5mm kumpparin kanssa jousto oli oikein bueno, eikun koepissimään, jonka tehtävän jätin toki vauvalle.

Ja minäkö muka hurahdin: tilasin Myllymuksuilta giganttiset määrät kankaita ja tarvikkeita ja meinaan ompelustella amatöörintaidoillani sarjatuotantona lisää tämmöisiä. Voih, olisipa saumuri, niin voisi ommella ne imuosat myös sukkelasti.

Neiti vuotaa tuolla lattialla (puklaa ahkerasti), sääli ettei tuon yläpään vuotoihin voi laittaa samanlaista jätteenkeräyslaitosta kuin peräpäähän vaipan muodossa. No, onneksi meillä on kiltti ja ahkera Bosch-pyykkäri joka pyörittelee pikkuvaatteita puhtaiksi päivittäin, ja iki-ihana kuivausrumpu (ja se siitä ekologisuudesta), ettei tarvitse kotona kävellä notkolleen lastattuja pyykinkuivaustelineitä väistellen ;)

Aikani turhauduin nyt masun muhkeutuessa, etsiessäni kaupoista mammahousuja joihin mahtuisin ja joissa viihtyisin… (Siis yleensä niissä on liian lyhyet lahkeet tai mahaosa on liian matala niin että ns vyötärökaitale jää just siihen pahimpaan kohtaan just mahan päälle, tai sit ne on kapealahkeiset porkkanamallit tai sitten muuten vaan totaalisen väärän tyyliset, ettei mulla ole vaatteita joiden kanssa semmoisia voisi pitää. Underbelly-farkut näytti aluksi kivalta, mutta 80-100e farkuista, joo huhhuh? Vali vali vali…)

Aluksi nuo olivat ihan tavalliset haaleansiniset hiukan trumpettilahkeiset matalavyötäröiset stretch-farkut. Niitäpä mulla on turhankin monet. Saksin vyötärökaitaleen ja vetskarihalkion yms ylimääräsen pois ja ompelin kaksinkertaisesta joustotrikoosta tuubimaisen kappaleen, johon pistin pari muoto-ommelta etukappaleelle. Se pöksyihin kiinni, sitten vielä lahkeensuukäänteet auki ja koko setti mariininsinisen värin kanssa koneeseen. Tuli siisti lopputulos, ja ompelin vielä lahkeensuukäänteet uusiksi niin että lahje jäi hieman pidemmäksi. Kyllä noita kehtaa pitää.

Ei saa kiinnittää liikaa huomiota kuvaan joutuneeseen muuhun toisarvoiseen materiaaliin. Kuten tuohon kalpeaan turvonneeseen odottajaan joka on mannekiinina pääasialliselle huomion kohteelle eli noille housuille :P

Nää langat on huhuilleet nurkasta jo jonkin aikaa. Vihdoinkin miehen villapaita on puikoilla, ja näyttää nyt 23cm etukappaleen helmasta neulottuna oikein mukavalta. Vauvan villahaalari on vetoketjun ompelua vaille valmis, ja se on niin tympeää puuhaa että mieluusti keksin kaikkea muuta ennenkuin siihen rupean, kuinkas muuten.

Ekat villavaippahousukokeilut. Sovitusmallia kun ei ollut, niin piti hilseestä repiä lahkeensuiden silmukkamäärät, katsotaan nyt sitten minkä mallinen vauva tulee, että sopiiko sinne päinkään. Punaruskeista on saumat vielä ompelematta, pitäis kaivaa jostain lanka joka tuohon väriin sopisi. Tuon väristä lankaa ei pahemmin ole ikinä mun lankavarastoissa ollut, enkä hahtuvasäikeellä kyllä osaa ommella saumaa, se katkeaa siihen ihan takuulla.

Nää jälkimmäiset on ihan pikkukokoa sitten. Vaippahousuista kirjekuorimalli ja poikittain neulottu malli oli tosi helpot tehdä, niistä tykkäsin, saapa nähdä syntyykö näitä enemmänkin. Ja sitä hahtuvaa on sitten ihana neuloa, kun kädet tottuvat tekemään löysempää neulosta eikä enää katkeile… se on niin pehmoista. Iski mieletön hinku tehdä huovutetut lapaset siitä seuraavaksi, mutta jospa nyt malttais mielensä ja urakois nää keskeneräiset neuleentapaiset ensin pois…

Tuommonen megaiso puikkokotelo tuli tehtyä kun edellinen kapea puikkopussi jäi pieneksi. Sieltä puuttuu kuvasta muutamatkin pitkät puikot ja parisen virkkuukoukkua. Ei varmaan oo ihan joka kutojamummolla yhtä militaristista asevarastoa, vai onko, häh?

No, oikeasti tuo oli housujen tvillikankaan ylijäämää, ainoa joka oli tarpeeks kestävää tuohon käyttöön… Ja kauniisti menee kotelo rullalle eikä puikot putoile. Jokin kiinnitys tuohon on pohdinnassa, kunhan jaksaisi vaivautua. Kankaan henkeen voisi tietysti kehittää siihen mustaa nauhaa ja mustat muoviset pikasoljet, niitä olisi tuolla valmiina, mutta… no joo…

Reunassa linssiluteena kurkkiva kirjava hässäkkä on Huopasesta virkattu n. 50×70cm lätkä, joka pitäis testiks huovuttaa koneessa. Jos se huopuu kunnolla, siitä tulee istuinalusta, jos ei, niin… enköhän siitä jotain keksi.

Termiitin villaiset säärystimet tulivat niin ikään valmiiksi ja pääsivät käyttöön. Poika on monena iltana pyytänyt ne, ja on tykännyt kovasti. Novitan wool on iholla hieman karkea, mutta nuo ajavat asiansa mainiosti nimenomaan pyjamanhousujen päälle vedettyinä, ja pysyvät siten jopa päälläkin. Ei ole ipana enää valittanut öisiä jalkasärkyjä, jospa se lämpö oikeasti sitten auttaa. Mitä nyt välillä on pyjaman, säärystimien ja peiton kanssa turhankin hiki.

Millähän saisi itseään niskasta kiinni ja ompelisi sen vauvan haalarin vetoketjun… Olikos jollain nettikaupalla valikoimassa motivaatiota kilohintaan?