Nukkapallo

Haamu, hähhää. Päivitin uuteen Bloggeriin, siis hajaantukaa, täällä ei ole mitään nähtävää. Valitettavasti. Haamupelottelua luvassa lähiaikoina lisää, jahka säädän tageja ja muuta sellaista.

Tai no enpäs sit malttanukaan jättää haamuksi. Pian tulee uutta, kunhan Tove-tumput pyörivät pesukoneessa ja Morjärv-villasta neulottu mallitilkku samaten. Saankohan nukenlapaset?

Syyhyttäisi sormia jo päästä neulomaan “uusia” lankoja. Tänään (tai siis eilen, kun kerran jo sunnuntain puolella ollaan tässä vaiheessa yötä) oli pienimuotoinen oikein mukava neulojamiitti, jossa suoritimme menestyksekkäitä lankavaihtoja. Gjestalin Maijaa sain 200g, 400g kuusenvihreää isoveljen paksuista mainiota merinovillalankaa, ja vaikka mitä kivaa. Kiitos osallistujille ja erityisesti kiitos emännöinnistä akka-70!

Ja lankahamstereihinkin on ilmoittauduttu!

Yritin inventoida ja siivota lankavarastoa tehokkaasti. Hmph, yritä siinä sitten tehdä jotain, kun yksivuotias osallistuu kaikkeen liiallisella uteliaisuudella, eikä pää kerro vielä ollenkaan, mihin kannattaa ryömiä tai kiivetä, eikä tuo voice controlkaan tuon ikäisellä vielä toimi.

Kertaalleen sain jo luetteloitua melkein loppuun asti kaikki, ja tietysti ipana luikahti jostain raosta pöydän alle, ja naksautti serverin & pöytäkoneen jatkojohdoista kaikkien koneiden sekä modeemin sähköt pois. Enkä tietenkään ollut tallentanut tiedostoa pitkään hetkeen. Piti ottaa tupakan mittainen hermojenkokoamistauko. Ja langat takaisin esille ja puolesta välistä uusiksi…

Piiperoisen suosiollisesta avustuksesta huolimatta sain punnittua kaikki langanluikerot, jotka kotikaaoksesta löysin. Mää kun luulin ettei niitä varmaan oo paljon kymmentä kiloa enempää, joo höpö höpö. Karvan verran vajaaksi jäi 23kg. Lankahamstrauslakko on enemmän kuin tarpeen tässä huushollissa.

Kultainen mieheni onneksi kunnioittaa harrastustani. Ei tästä muuten mitään tulisikaan. Älkää kysykö kummasta, harrastuksesta vaiko parisuhteesta. Ei varmaan kummastakaan, hahaa. Ohimennen kerrottakoon, että Mies esim sattui bongaamaan toissapäivänä kitumarketin tarjouksen, josta mainitsi kotiin tultuaan, että eikös se ole halpaa jos seiskaveikka on 2,90e per 150g kerä? Joo, onhan se, mutta heti seuraavaksi virnistin, että kamoon hei, EMMÄÄ TARVII, jos varastossa on jo 23 kiloa! Kilometrejä en sentään ruvennut laskemaan, mutta pitkälle sillä ariadnen langalla pääsisi…

No, onhan noista melkein neljä ja puoli kiloa ufoja. Muutama isompi ja painavampi työ, joita en millään haluais lähteä purkamaan, mutta mistä sais energiaa viimeistellä… suurin osa kun on vain viimeistelyjä vaille. Pari pienempää on myös, joista voisi kyllä suosiolla ottaa langat parempaan käyttöön.

No, lankahamsterikuukautta odotellaan jo.

Pää on ihan pyörällä. Tuhat asiaa käsissä ja paritsadat muutkin tuntuu kaatuvan päälle, omituisen uuvuttava räkätauti iski, ja tuli yllärilähtö 140km päähän setvimään asuntokauppapapereita, vauva toki matkassa mukana. Koskahan olisi hetki hengähtää?

Se hyvä puoli reissaamisessa yleensä on, etten itse aja, eli matkalla voi neuloa. Tällä kertaa oli kuitenkin jo niin pimeää kun ilta-aikaan ajeltiin, ettei nähnyt tehdä mitään, ja meinasi tulla ahdistus autossa. Ettäkö pitäisi istua tumput suorina puolitoista tuntia paikallaan tekemättä mitään?? Mahdottomuus neulojalle! Olin ratketa liitoksistani, kunnes keksimme jonkin pöljän sanapelin jota pelata matkan ajankuluksi Miehen kanssa. Yhdyssanaketju on toistaiseksi tarjonnut suurinta hupia, vai oletteko muka törmänneet väkivaltakuntaliitoskipuihin, saatika aviomieskuntosalihousuihin?

Pää lahoaa ennenaikaisen vikkelästi. Tänään oli ohjelmassa labra, röntgen ja lääkäriaika. Tarjosin ensin taksissa plussa-korttia kuskille, joka totesi että tässä välineessä ei valitettavasti pointseja heru. Sitten labran ja röntgenin jälkeen ihmettelin, että jopas on kun lääkäri on vasta iltapäivällä vaikka nuo tutkimukset heti aamusta. Menin marisemaan asiasta ilmoittautumiseen, jossa täti hyväntahtoisesti hymyili, että onhan se vasta iltapäivällä, nimittäin kahden viikon päästä iltapäivällä. Olin katsonut sitten jotenkin aivan kieroon papereita joissa ajat ja päivämäärät olivat.

Kotiin tullessa mietin ovella, mitähän nyt piti tehdä, ja tajusin sitten kaivaa avaimet taskusta. Hetken piti niitäkin katsella, että mikä näistä on oman kotioven avain, ja tuli jo niin typerä olo että kotiuduin aivan myrtyneenä. Mies kuunteli urputustani hetken, ponnahti tuoliltaan ja hihkaisi tietävänsä, mikä varmasti piristää. Hän kiikutti käsiini lupaavan suuren paketin, jossa lähettäjänä luki SNY!

Katsokaa nyt mitä ihanaa siellä oli. Upeaa petroolinväristä Merinosilkiä, herkullisen joulunpunaista Drops Alpacaa ja tummanruskeaa Kidsilk Hazea, pirteän hauskaa Opalin Acapulcoa ja lämpöiset Rowanin Wool Cottonista neulotut lapaset, jotka olivat oikein mainion kokoiset eivätkä kutita lainkaan. Kiitos!! Ihan nolottaa kun niin runsaasti lahjotaan, johan tässä on entistä enemmän pyörällä päästään! Olet kultainen SNY!

Hässäkän jalkoihin jääneenä en ole ihmeitä ehtinyt neuloa. Regia-sukista toinen tuli valmiiksi, toisesta on kymmenisen senttiä neulottu. Pieniä lämmikkeitä pienelle ihmiselle on silti ehtinyt, Piiperoinen sai lämpöiset ylellisyyslapaset (kuvan vasemmanpuoliset). Tein ensin valkoisella Regia Silkillä peruslapasen, sitten poimin resorin jälkeen Regia Colorilla uudet silmukat ja lisäsin kumpaankin reunaan silmukan, ja neuloin uuden lapasen päälle, ja peukalon niin ikään jätin kaksi silmukkaa väljemmäksi. Tuli tosi suloiset ja lämpöiset, käytössä olleet jo ahkerasti. Tarkkasilmäiset tunnistanevat tuon valkoisen mokkulan jonka vieressä lapaset poseeraavat.

Tuo Crazy Chris -sävyniminen punaraitalanka on aivan mainio. Paitsi että kun raitaraportissa on pirteitä värejä: vaaleanlilaa, vaaleanpunaista, violettia, punaista ja appelsiininkeltaista, niin mikähän valopäänvälkähdys on ollut laittaa jatkoksi harmaata?! Mokoma harmaa uhkasi jäädä juuri kavennuksiin viimeiseksi lapasen kärkeen, ja se näytti kyllä ihan siltä, kuin lanka olisi loppunut kesken ja jatkettu jollain onnettomalla harmaalla jämälangalla. Katkoin noista harmaan pois häiriköimästä. Mrrh.

Tunnustan: Tilasin silti lisää samaista sävyä tuota lankaa. Ja se siitä langattomasta lokakuusta!! On se niin söpöä lankaa… Mikähän mua vaivaa, kun tuommonen tyttömäinen söpöys niin vetoaa nykyisin. Ihmeitä tosiaan tapahtuu, kun taloon syntyy tytär…

Eilen tuli pakettikortti, lähettäjänä SNY. Meinasi mennä yöunet miettiessä, että mitä sieltä nyt saapuu, kun en ehtinyt eilen vielä hakea pakettia. Tänään aamulla oli kahvimaito loppu (ja minähän en mustaa juo), ja kofeiiniaddiktin oli raahauduttava heti aamusta kauppaan, ja siinä samalla ajattelin sitten käydä postissakin.

Pääni on hyvin eri mieltä siitä, jos aamulla täytyy lähteä liikkeelle ilman kahvia, ja kahdensadan metrin kävelyn jälkeen piti jo istahtaa hengittämään puistonpenkille, niin hutera olo oli ja päätä särki ja oli tuskanhiki ja mitä vielä. Tunsin itseni todella narkkariksi, ja joku ohikulkeva Kunnollinen Ihminen vähän siihen tapaan mulkoilikin, kun vauva natusteli rattaissa tuttiaan tyytyväisenä ja minä istuin kiveyksen reunalla päätäni pidellen.

Kaupasta raahasin kahta isoa ostoskassia ja reppu oli täynnä ostoksia niin ikään, olo ei mitenkään kohentunut lisätaakasta. Eikä noissa nykyrattaissa ole kunnon tavarakoria. Olin onnellinen, että asun kaupungissa jossa lähikauppoja on joka nurkalla, ja postikin vieressä. Postissa oli jonoa ja kuuma kuin… no jääkööt sanomatta missä, ja kun viimein selvisin sieltä ulos, alkoi ipanakin hermostua. Ryömimään oppinut Piiperoinen ei enää viihdy paikallaan kovin hyvin. Onneksi olin ostanut maissinaksuja, joilla sain loppumatkan viihdettä pienelle.

Kotiovella kaivelin tottuneesti avaimia taskusta, vain huomatakseni, etteivät ne olleet siellä. Juuri ja juuri vältyin kiroamasta ääneen, kun niitä ei löytynyt mistään taskusta. Siinähän sitten mietin, mitä tehdä. Piiperoinen hermoili rattaissaan ja itsellä myös todella huono olo, päänsärky senkun yltyi ja kofeiinintarve teki suorastaan kipeää. Hoksasin soittaa Miehelle; hänen töissään on ollut hiljaisempia iltoja lähipäivinä ja sieltä hurauttaa autolla alle kymmenessä minuutissa kotiin.

Istuimme sitten Piiperoisen kanssa pihalla pakasteet ostoskasseissa sulaen, ja pieni viihtyi maissinaksujen kera sotaten tahmaa kaikkialle. Voin kertoa, mustakankaiset rattaat eivät ole se viisain vaihtoehto… Vihdoin ritarillinen Mieheni karautti ratsull… Fordillaan pihaan ja pääsin kotiin. Ostokset piti toki pelastaa ensimmäisenä, mutta sen jälkeen en viivytellyt sekuntiakaan rynnätessäni kahvinkeittimen ääreen saamaan aikaiseksi muutaman kupillisen kahvia. Päivä pelastettu, kun ne kaivatut avaimet sittenkin löytyivät repun purkamisen jälkeen sisäsivutaskun pohjalta. Äitiysdementiaa, mitä lienee. Mies oli ymmärtäväinen.

Tankattuani kahvia ja ruokaa pääsin paketin kimppuun. Siellä oli suloinen paperikassi ja ihana kortti pitkän tervehdyksen kera, tuli oikein hyvä mieli. Ja mitä muuta!

Erikoiskahvia (miten sattuikin…) ja kaksi vyyhtiä Sivillaa! Ostin juuri messuilta kolme vyyhtiä Silviaa, tuota prikulleen samaa väriä, ja se on juuri se väri joka tuntuu niin kovin omalta. Oikealla näkyvät pallerot siis sitä ostamaani Silviaa, pistin vertailuksi kuvaan. On se vaan ohutta, keriminen oli hikistä puuhaa. En omista kerijää enkä vyyhdinpuita… Mun nanometrien pituisella neulojankärsivällisyydellä ei neulota Silviaa käsin, se joutui neulekoneeseen. Piiperoinen on ihmeissään kuunnellut koneen jyristelyä ja sadatteluani, kun olen surrannut pitsineuletta menemään, ja setvinyt sotkeentuvaa lankaa.

Tuo Sivilla on sen paksuista että siitä teen kyllä käsin jotakin ihanaa pitsistä, itselleni! Iholla niin pehmeää eikä kutita, ja tuo väri on niiiiiin oikea. SNY: kiitos, miten osaisin paremmin sanoa! Joko luet ajatuksiani tai sitten joku antaa sinulle oikein hyviä vinkkejä…

Niin ja tuli ne Käsityömessutkin käytyä, ihan kuin olisin voinut sellaiset väliin jättää. Zeska mokoma kaappasi minut messukiertely- (lue: tuhlaus-) kaverikseen, ja kaikkea upeaa ja ihanaa tuli nähtyä. Silviat ostin messuilta, ja niiden lisäksi tämmöisiä:

Kauan himoitsemani A Gathering of Lace, ja toinen pitsihuivikirja, näistä kyllä löytyy ideoita Sivillahuiviin…

Uusi puinen kirjontakehys tarttui matkaan. Ristipistotyö on alkutekijöissään ja näyttää vähän psykedeeliseltä, mutta hyvä niin, sillä tulee lahjaksi. Ei ihan mene pilalle kun ei tuosta nyt vanha erkkikään keksi mikä kuva tuohon muotoutuu. Ellei ole tehnyt samaa työtä itse. Sen yllä lymyilee oma flow-neuleeni. Flow on käsitteenä jo vuosien takaa tuttu ja olen sen oppiessani ja asioita tutkiessani ja oivaltaessani kokenut usein, ja se päihittää toisinaan jopa itsensä kiusaamisesta kihonneen endorfiinihumalan. Iona kertoo hiukan enemmän käsitteestä flow.

Piiperoinen on oiva kohde suloiselle neulehaalarille, ja Dropsin Alpaca on huumaava lanka: se vain tarttui mukaan, kun Zeska jälleen johdatti viattoman Gehennan neulepaheiden ja lankahoutusten syövereihin yhä syvemmälle, ja vei minut Priimaan. Drops Alpacat suorastaan hyppäsivät syliin… Piirsin kaavan, neuloin mallitilkkuja ja laskin tiheyksiä, ja lopulta laskin ohjeen, ambitiona saada aikaan Maailman Kaunein Neulehaalari Maailman Kauneimmalle pienelle tytölle. Juu, syyttäkää vaan puolueellisista mielipiteistä, se kuuluu asiaan.

Katsokaa nyt noita ihania alpakkapalleroita… Edessä GetKnittedin tarjouksesta tilattua Debbie Bliss Alpaca & Silkiä, ja se on jo niin ylellistä etten vieläkään ole keksinyt mitä ylellistä siitä neuloisin. Olen vain hipelöinyt noita pehmeitä nöttösiä ihastuksissani. Messuilta löysin myös halpoja Addeja, kullatut pyöröt olivat 3e! Hamstrasin muutaman. Eniten oli tarjolla kaksimillisiä metrisiä, joilla ei edelleenkään näin keskittymiskyvytön ihminen tee mitään. Jätin mokomat koriin.

Termiitti sai SNY:n lähettämästä ihanasta Opal-langasta mainiot sukat. Vartta kuuluu olla, että sen saa kiskottua verkkarin päälle, toppahaalarin lahje on huomattavasti helpompi pukea sen jälkeen. Termiitin tassuun perinteinen lappukantapää istuu täydellisesti, tiimalasit voi unohtaa tuon sukankuluttajan kohdalla. Omituinen poika, osaa oikeasti arvostaa sitä kun teen hänelle tämmöisiä hyödykkeitä, kovin tyytyväinen oli kun sai näin hienot sukat!

Olipa mainio loppupäivä sittenkin. Hmm, kello on neljä, ne Kunnolliset Ihmiset vissiin nukkuu tähän aikaan…?

Saumuri! Se on kotona! Sain kuin sainkin siis synttärilahjaksi saumurin, jolla mies oli pohtinut mua lahjoa. En olekaan sitten ikinä sellaiseen koskenut, ja tuli ensin montakin kysymystä mieleen, jotta millaisen sitä sitten hakisi. Onneksi oli muutamakin kokenut ompelija joilta kysellä, ja päädyin Berninaan.

Varasin ensin Kaartin neule- ja ompelukoneesta tarjouksessa olleen 700D-mallin, mutta sitten sain kuulla että Kuopiossa nämä kyseiset keksinnöt olivat selvästi vielä reilummalla alennuksella saatavilla. Meeri sattui olemaan seuraavana päivänä Helsinkiin tulossa, ja kultainen Meeri kävi sitten poimimassa sikäläisestä myymälästä 1150MDA:n. Kaartin neulejne -liikkeen täti oli lievästi sanoen hapan, kun soitin että valitettavasti en haekaan varaamaani konetta, niin paljon paremman tarjouksen sain muualta… Kone matkusti perjantaina Helsinkiin ja kotiutui meille. Meeri toimitti meille myös myöhästyneen häälahjan:

Kyllä, hellyys-läpytin. Aivan mainio. Veera tosin omi sen heti itselleen ja merkitsi läpsyreunan pienillä hampaanjäljillä. Ja oma lukunsa on se, mitä tapahtuu kun rumpalimieheni saa tuommoisen käteensä, jo hellyyttä piisaa. Mukana ei tullut käyttöohjeita - mihin tällä kuuluisi oikeaoppisesti läpyttää, ja mitä siitä ennen kaikkea kuuluisi seurata… no, improvisoimme jo…

Tänään sitten postinkantaja kilitti ovikelloa ja ojensi paketin. Oli sangen ilahduttavaa huomata, että se oli Salaiselta Neuleystävältäni! Ja voi mitä siellä oli!

Miten osasitkin, tuota Regian bambulankaa olen kuolannut jo pitkään, vaan en ole törmännyt lankakaupoissa siihen vielä! Opal pääsi puikoille heti, Termiitti saa siitä sukat. Kiitos!!

Väännetty on sitten jos jonkinlaista pientä. Otin ensimmäisen joululahjaksi aikomani pitsihuivin puikoille, joskin kauan meni pähkiä millä pitsikuviolla ja millä langalla, etenkin millä värillä ja huoh! Sitten meinasi töksähtää siihen, ettei mulla ollutkaan nelosen pyöröjä. Täytyy ahertaa suorilla puikoilla. Muutoin on syntynyt Vaaka-tilkkuja sekä tiskirätti. Juu, tiskirätti, aiheesta lisää täällä.

Villaiset vaippahousut pääsivät niin ikään puikoilta pois, kaipaavat vielä saumojen ompelua ja muuta viimeistelyä. Ionan tarralliset versiot innostivat kokeilemaan, ja aika näpsäkän oloiset ovatkin. Paksut toki, ja huvittaa jo etukäteen, kuinka mahdoton päärynä vauvasta taas tulee noiden kanssa. Kestovaippapakettinsa kanssa siro neitimme on kovin pylleröinen, ja jos nenänsä ei olisi noin söpö ja pieni, voisin verrata pimatsun muotoa niiskuneidin olemukseen…

Uuden unipussinkin Veeralle ompelin, mutta sen kanssa tuli harmistus. Vetoketju ei sittenkään sovi, täytyy vaihtaa se hennompaan laatuun ja purkaa mokoma vaivoin aherrettu etureuna. Plääh. Jahka tästä kerkeän. Täytyy ensin metsästää jostain se vähintään 70-senttinen sopivan värinen ohut hammasvetoketju. Kumman harvassa niitä on, Nappitalo tarjosi eioota, samoin Stockmann. Vielä on Neurokangas kokeilematta, jospa se jälleen pelastaisi projektin. Sinne meneminen on kyllä aiemmin tehnyt niin pahoja koloja pankkitiliin, etten tiedä uskallanko, en kuitenkaan pääse ulos pelkän vetoketjun kanssa…

Kaupan ruokalaput ovat yleensä semmoisia pieniä kuolalappuja ettei ne meidän sottapytyillä ole juuri muuta kuin koristeen virkaa toimittaneet. Eivät yleensä edes olkapäitä peitä, ja jos ovat isoja niin sitten ovat yleensä olleet niin muovisia ja heppoisia etteivät kestä konepesua kovin hyvin. Siispä jotain tarkoituksenmukaisempaa soveltamaan.

Esikoiselle tein pikapikaa aikanaan vanhoista käsipyyhkeistä ruokalaput, Veeralle väsäsin nyt sitten ihan oikeita. Paksua froteeta, reunoihin kanttaus ja nauhat, söpö merkki tai nauhanpätkä eteen ja se on siinä. Ovat vauvalle lähinnä essun kokoisia, ja tarkoitus onkin se, että ruokalapun alaosa nostetaan pöydälle “tabletiksi” ja lautanen siihen päälle. Ja kun likaantuu, niin pesukone pyörittää. Helppoa. Illan valju valo pilasi kuvan, mutta ei noissa nyt niin ihmeellistä nähtävää olekaan että menetys suuri olisi.

Briteissä pakataan posti hieman toisin kuin täällä. Pehmeät asiat tulevat pehmeässä pussipakkauksessa, siellä kai toimitetaan paketit suoraan vastaanottajalle. Tai sitten niillä on niin isot postiluukut että varmaan stereot ja jääkaapitkin pudotetaan luukusta. Ainakin kotoinen postinkantajamme on hikoillut muutaman kerran ahkerasti sulloessaan pussipakattuja kestovaippoja tai lankoja suomalaisenpienestä oviluukustamme.

Heräsin siihen ropajamiseen tässä jonakin aamuna taas. En ehtinyt avuliaasti avaamaan ovea kun pussi jo putosi. Kummasti karisi unet silmistä kun lähettäjätietona oli GetKnitted… Olisi voinut kyllä luulla, että sain jotakin ihan muuta kuin lankoja, sellaisia ooh ja aah -ääniä pääsi kun pengoin sisältöä. Tämä on kai sitä tietyissä neulojapiireissä lanseerattua neulepornoa.

No, siellä oli siis muutamat Addin pyöröt, eikä niitä turhaan ole kehuttu. Niin mainiot ne ovat. Toisekseen paketti sisälsi kolme kerää Opalin sukkalankaa, joista tuo siniharmaa-kelta-ruskea on silkkivillasekoitetta. Aivan ihanaa, lääh. Neuloin sinipunakirjavasta jo Veeralle villasukat, ja nyt on puikoilla silkkivillasekoitteesta sukat itselleni. Niin, itselleni, kerrankin jotain itselleni teen. Siitä on varmaan 75 vuotta kun viimeksi.

Tässä näitä herkkuja. Tyyriitä ovat, mutta ohuesta langasta saa kahdet lastensukat, aikuisten sukkiin riittää isompaankin kokoon. Ja niin laadukasta lankaa. Tätä joutuu kyllä tilaamaan lisää, ei mahda mitään, mutta jos nyt malttas nää edelliset neuloa pois. JOS.

Mies paljasti muuten äsken että on jo pidempään miettinyt, että hankkis mulle saumurin. Nyt se ois suunnitelmissa sit hankkia mulle synttärilahjaksi. On tuo ukko kyllä niin kultaisen ihana ettei ole toista! Hintakattoa vähän jo sovittiin, ja nyt sitten vertailen ja etsiskelen, millaisen kävisin hakemassa. Olen lievästi sanottuna innoissani.

Murto-osa käsityömateriaalien varastoista. Lankaa liikuskelee kämpässä lisäksi muutamassakin muovipussissa ja keskeneräisessä tekeleessä. Koskahan kangasvarastot turpoavat yhtä älyttömiksi? Veikkaan että tuon tulevan vauvan kestovaippaprojektin myötä sekin tapahtuu. Voi itku.